keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

PIeniä ristiriitoja

3 kommenttia:
En millään halua myydä meidän kämppää. En mitenkään jaksa odottaa, että joku tekisi jo tarjouksen.

Huomenna menen ensin aamulla kolmeksi tunniksi metsään Lohjalle. Sieltä paukkaan suoraan Islannin suurlähetystöön kirjajulkkareihin.

Olen vahingossa lopettanut karkinsyönnin. Olen korvannut sen kaljalla.

Mulla on mennyt kahdet kengät rikki parin kuukauden aikana. En saa ostettua uusia, liian pihi. Sen sijaan ostin naurettavan, siis aivan naurettavan, kalliin puuvillaisen kevättakin. Se on valkoinen.

En todellakaan halua rakentaa omaa taloa. Yksikään valmis vaan ei kelpaa.

Ehkä kuolisin, jos meille tulisi nyt vauva ja tämä nyt kaksi päivää kestänyt univelka muuttuisi taas oikeaksi, kymmenen kuukauden piinaksi. Mutta ai että kun sitterissä keinuvat palloposket on söpöjä.

Inhoan välikautta. Termiä, vaatteita, ostotarpeita. En jaksaisi odottaa että se jo alkaisi ja päästäisiin toppakamoista eroon.

Kyrsii, että selkään sattuu näin paljon. Hoidan tilannetta tiukalla annoksella päätetyötä. Ja sillä kaljalla.


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Palasia kolmevuotiaan maailmasta

10 kommenttia:
"Täällä tängyttä ei oo kivaa" (klo 22.05)

"Mut, mut..mulla on atiaa! Kun..." (klo 22.09)

(Kun äiti katsoo hellin silmin, mitään sanomatta) "etkä lakatta!"

"Mulla on tänään tynttälijuhlat!" (Ko. tynttälijuhliin tulevalle vieraalle)

"Äiti on tyhmä. Iti on tyhmä. Ykkönen on tyhmä. Tyhmää!"

"Ei!"

"Eipät!

"Joopat!"

"Taanko leikkiä tillä?" (Kun vaippa oli hetken poissa kipsin aikana ja The Peli paljastui).

(olkkarista) "Täältä tulee aika paljon mölköjä! Kun ne meni meidän lattenhuoneeteen"

"Äiti haluaititko tä olla mun kaveli?"


"Tule Kakkonen, lähdetään Maijalle kylään"

"...Onko siellä uima-allat?"



lauantai 21. maaliskuuta 2015

Annos tervettä ruumiinkuvaa

13 kommenttia:
Tiedättekö, mikä on maailman paras paikka luoda lapselle (ja itselle) terve suhtautuminen ulkonäköönsä? Uimahalli.

Uimahalleissahan ei kirjoittamattoman säännön mukaan katsella muita nakupyllyjä. No minäpä katselen. Puhtaasti ihaillen.

Toinen toistaan kauniimpia, erilaisempia, normaaleja pyllyjä, tissejä, mahoja, polvia.

On ryppyistä mummoa, valtavia maitosäiliöitä, kasvukipuisia teinejä, loikkivia lapsia pallomahoineen, tyhjinä roikkuvia koirankorvia (arvatkaa kenellä), lankkupyllyä, ba-donka-donk-pyllyä, löysää nahkaa, kireää nahkaa, palanutta ihoa, syntymämerkkejä ja arpia. Ohuita vyötäröitä, solakoita sääriä, leveitä lanteita ja vahvoja olkapäitä.

Tiedättekö mitä siellä ei ole? Itseään häpeäviä piilottelijoita. Ei nolostelevia eikä arvostelevia katseita. Siellä ollaan kuule uimassa, ei esittäytymässä. Pefletti alle ja saunaan, jätät noi höpötykset siihen.

Uimahallissa todella saa läpikatsauksen kaikkeen siihen, mitä ihmisen vartalo on, mutta lisäksi siihen minkälaista on elää omassa nahassaan. Juuri siinä joka itselle on annettu, ei siinä jota lehdissä näkee.

Tekee niin hyvää kaikenikäisille tytöille nähdä, että meitä naisia on todella moneen eri lähtöön. Ja ihan oikeasti huomata, miten kauniita jokainen omalla tavallaan on.

Pitää laittaa nyt oikein kalenteriin että käydään useamminkin (kuin kerran puolessa vuodessa). Sitä ennen pitää varautua Ykkösen kysymyksiin siitä, miksi muilla oli mua enemmän karvoja erinäisissä paikoissa.