maanantai 27. heinäkuuta 2015

Turussa parasta

1 kommentti:








Yksi ihana kummipoika ja sen äiti, jonka kanssa juoda yhteisesti puolipakotettu Prosecco-pullo. Ihminen todella voisi jauhaa loputtomiin lapsista, meikeistä ja mekoista. Parasta.

Seikkis, kesäisellä säällä. Viimeksi oli melkein yhtä jäätävää kuin nyt, tällä kertaa sentään vähän aurinkoakin. Säästä viis, on siellä aina hieno leikkialueet, pomppulinnat (vaikka niissä ei voisikaan kipeällä nilkalla pomppia) ja jätskikiska. Mitä muuta voi ihminen tarvita.

Föri ja kaikki muut oudot jutut. Kuten hiekkalaatikko ravintolan terdellä.

Pikkukylä suuren maailman egolla. Parhaat ravintolat, hieno viinittelykulttuuri ja se Föri, eikä silti ikinä mihinkään ole ruuhkaa, jonoja tai kadun tukkimisesta marmattavia mammoja.

Turun Viikinkikuningatar ja aina yhtä hämmästyttävä havainto siitä, miten oikeasti ventovieras voikin olla kuin vanha ystävä. Tai siis ei vanha vaan tosi hottis ja huippuhauska.

Viikinkikunigattaren nakukakkuspektaakkeli. Viikinkikuningatar käski pyysi tälle oman erityismaininnan. Kuva yllä. Menihän hyvin, teidän armonne?

Takaraivokuvat. Näemmä. Mutta on hyvät kiharat sentään.

Idyllinen perhehetki vol 1. Kun päätän etten enää kertaakaan korota ääntä, vaan toimitan rauhallisesti jäähylle, ja kaksi sekuntia myöhemmin huudan niin että talo raikaa ja kurkkuun sattuu "jäähylle!". 

Mutta vielä parempaa on Idyllinen perhehetki vol 2, joka tapahtuu muiden kotona. Ah, tuo kaunis näky kun puolivuotias vauva vinkuu hypyttämisen perään, kolmivuotias käy kuumana pöllitystä lentsikasta, sylejä vaihdellaan lennossa ja minä katselen show:ta rauhassa tois puol pöytää kahviani hörppien. Häshtäg nyt oli jonkun muun vuoro. (merkittävänä erona se että tässä perheessä aikuiset pysyi aikuisina eivätkä taantuneet sinne kolmevuotiaan tasolle).

Kotimatka. Takana oli Angry Birds-puisto, Heureka,  Dextran tapaturmapäivystys, mummilayö, matka Turkuun kaikkine temppuineen, uudet kaverit ja yhdet ihan hullut iltaraivarit (minulta). Isiäkin taisi olla jo vähän ikävä. Meillä kaikilla. Pinna oli kireempänä kuin tissit maidonnousut aikaan. Ja silti, jostain päiväunien alta löytyi aivan supermahtava hetki, jossa meidän pieni possemme hassutteli jossain Veikkolan huoltsikalla ja pelasi loppumatkan Arvaa kuka mä oon peliä. Minä olin apina, Ykkönen pesukarhu ja Kakkonen kakka.

Turku bra men hemma paras.

Lomahaasteesta päivä 24/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Puoli valtakuntaa tietäjälle

5 kommenttia:
Olikohan se se kun omin niiden hattaran viikko sitten?
Kun tietäisikin. 

Kun tietäisi, missä kohtaa tein oikein saadakseni tämän taianomaisen illan. Mikä hali oli sopiva, mitkä sanat lämmitti sydäntä. Tai mitä aarteita ne on jostain lattialta laittaneet suuhunsa saadakseen sen ihmeellisen euforian. Että yhtäkkiä kaikki oli niin mukavaa ja kivaa, oli kikatusta ja yhteisiä leikkejä, hassuttelevaa automatkaa ja kivaa iltapyöräretkeä. Käsi kädessä nukahtamista ja pusuja joka suuntaan. 

Kun tietäisikin. 

Kun tietäisi, missä kohtaa pikkareita se hiekka majaili, mikä siellä otsassa kasvatti sitä uloketta. Mikä saa olemaan täysin tottelematon, kiukutteleva teini ja väkivaltainen riehupetteri seitsemän tuntia putkeen. Se ei ole nälkä, se ei ole väsy, se ei ole sylinpuute - mikä helvetti teillä nyt on!?!?? Yhtäkkiä kaikki on niin perseestä. On sisäisiä hirviöitä ilmentymässä kaikella voimallaan ja äänellään, on sisarustaan potkivaa lasta ja tavaroiden heittelyä. On päänsisäistä tori.fi ilmoitusta ja vessaan pakenemista, yksin itkemistä ja yhdessä itkemistä. 

Kun tietäisikin. 

Lomahaasteesta päivä 23/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.

Deitit itseni kanssa - parasta ikinä

9 kommenttia:






Sori vaan Insinööri, mutta minä olin kyllä eilen elämäni parhailla deiteillä. Heitin lapset hoitoon*, kävin kaverin luona väkisin kylässä ja kello 19.28 ne sitten alkoi. Deitit itseni kanssa. En heti alkuun tiennyt mitä tehdä yksin, omassa rauhassani. Päätin heti, että en ainakaan helvetti siivoa. Herään huomenna vaikka kuudelta jos on pakko, mutta tänään en. Teen vain sellaisia asioita, joita haluan tehdä. 

No, en halunnut käydä suihkussa. Ei tehnyt mieli meikata. Halusin ulos. 

Laitoin urheiluvaatteet päälle, heitin taskuun avaimet ja vähän rahaa ja tein suunnitelman: menen kokeilemaan suppailua ja sitten menen Umeshuun yksin syömään. Jännitti ihan helvetisti. Olisikin ollut taskumatti. Tai neilikka, jota vilautella lautavuokraamon tyypille. 

Niin siinä kuitenkin kävi että tulin, näin, voitin. Taisin riisua kotona päivävaatteideni lisäksi vihdoinkin ne kymmenet omat roolit, joita päivittäin vetelen. En ollut kenenkään äiti, vaimo, sisko, konsultti, vierustoveri tai ystävä vaan olin vain Minä. Sillä Minällä oli monta mielitekoa, ja just sopivasti aikaa käsissään. 

Minä kävi suppailemassa, eli istumassa yksinään keskellä Töölönlahtea kun ei huvittanut meloa. Minä itki vähän siellä lahdella, puhtaasta ilosta. Minä käveli märillä lahkeillaan hitaasti (koska Minän ei tarvinnut nyt olla urheilusuorittamassa) kohti Umeshua ja valitsi itselleen paikan baaritiskiltä. Se luki kirjaa**, vaklasi kokkeja puuhissan, tilasi just niin paljon sushia kun mieli teki (paljon) ja joi viiniä kysymättä lupaa. Minä oli tosi tyytyväinen. Se huomasi, että on ihan sairaan siistiä kun voi olla vain yksin, eikä tarvitse ajatella ketään muuta edes skoolauksen verran. Sen kuin vain juo. 

Lopulta Minä käveli sopivassa minihiprakassa yksin kotiin, lahkeet edelleen märkinä, meni sohvalle yksinään haisemaan, söi salmiakkia suoraan pussista ja katseli Suitsia kunnes melkein nukahti sohvalle. Niin monella tavalla niin täydellinen ilta. Täydellinen vapautus kenenkään muun kuin itsensä miellyttämisestä, edes vahingossa. 

Ja mitä opin? Yksin on kivaa. Just niin kivaa kuin mihin Lauran loistava kolumni innostikin. Ja että se Minä on ihan tosi nasta tyyppi, joka osaa kyllä trendikkäästi SUPpailla, mutta että se mieluummin istuu hiljaa paikallaan keskellä Helsinkiä veden liplattaessa laudan alla.  

Tälle deitille neljä tähteä ja vahva suositus jatkoon. 

* Tätä edelsi yksi venähtänyt nillkka (Kakkonen) ja yksi huonon omatunnon omaava äiti (minä) mutta ihan hyvinhän meillä kaikilla silti meni. Paitsi että tämän laiminlyönnin hedelmät poimittiin tänään, ja se olisikin ihan oma kirjoituksensa se.
** Liinalle tiedoksi että Polaris on luisumassa kohti jokaisen äänikrijan tuomiota: ihan kiva mutta en oikein meinaa jaksaa keskittyä. Vahva 8?

Lomahaasteesta päivä 22/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.