Lapset netissä. Ihan älyttömän vaikea aihe. Saako lapsesta kertoa netissä? Saako lapsen kuvia julkaista? 

Suoraan sanottua en oikein tiedä, vaikka olenkin oman valintani tehnyt.

Olen kirjoittanut reilu viisi vuotta blogia, jonka inspiraationa, keskipisteenä ja aika usein huumorin aiheena ovat lapseni. Ykkönen ja Kakkonen, kuten heitä olen alusta asti kutsunut. Blogin alkaessa Ykkönen oli vuoden ja kolme kuukautta vanha, Kakkonen oli vasta tulossa. Heiltä ei voinut kysyä, onko blogi ok. Tein siis lapseni puolesta ison päätöksen: osa elämästäsi menee nyt nettiin. 

Päätin melko alussa jättää tunnistettavat kasvokuvat pois. Alusta asti oli myös selvää, etten puhu lapsista oikeilla nimillään. Mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet, sitä vähemmän olen täällä kertonut heidän yksityisiä asioitaan. Sellaisia, joita tiedän etteivät he itse haluaisi muille kertoa.

Silti olen pääosin sitä mieltä, että lasten viemisestä nettiin ollaan vähän turhan tiukkapipoisia. Osittain keskustelu tuntuu jääneen aikaan, jolloin me itse olimme lapsia. Maailma muuttuu, media muuttuu, median tekijät muuttuu.

Ykkönen aka Pihlaja tekee toista omaa videotaan omalle tube-kanavalleen.
On selvää, että vanhempi tekee lapsen puolesta päätöksen yksityisyyden raottamisesta verkossa. Vanhempi tekee toki monta muutakin päätöstä lapsen puolesta: Miten pukeudutaan, mitä syödään ja keitä tavataan vapaa-ajalla. 

Netissä on kuitenkin yksi tosi nihkeä puoli: kaikki sinne laitettu on siellä aina. Emmekä voi koskaan ennustaa, miten joku viattomalta tai söpöltä tuntunut asia voi kääntyä myöhemmin elämässä, vaikka kiusaajan käsissä. Kiusaajaksi lasken tässä muuten sekä koulun pihalla tapahtuvan, että keskustelupalstoilla tapahtuvan ilkeilyn.

Mutta emme voi kiusaamiselta muutenkaan suojautua, paitsi kasvattamalla lapsiamme paremmin, niin että he eivät kiusaa. 

Tästä kirjoitti hienosti vastikään Minttu, jonka blogissa lapset esiintyvät sekä nimillään että kasvoillaan.
"Kaikista useiten kuulemani argumentti tapaani toimia vastaan on se, että lasta saatetaan myöhemmin kiusata. Kiusata siis siksi että hänestä on jotain tietoa tai kuvia netissä. Jos näin tapahtuu niin sehän tottakai aivan väärin, mutta oletus siitä että näin tulisi tapahtumaan on mielestäni myös aika hullunkurinen. Meillä aikuisilla on suuri vastuu kasvattaa lapsemme niin ettei ketään kiusata. Paras tapa siihen on usein esimerkki. Yrittäessäni etsiä vanhaa postaustani tästä samasta aiheesta, törmäsin aika moneen keskusteluun, jossa meitä lapsiemme henkilöllisyyden paljastavia bloggaajia arvosteltiin ja haukuttiin aika rankalla kädellä. Suurin osa tekstistä oli täysin asiattomia. Ja samaan hengenvetoon kuitenkin kauhisteltiin sitä, miten meidän lapsiamme tullaan sitten joskus kiusaamaan. Niin kai, jos vanhempien esimerkki on tuo."
Myös Minityylin Sari pohti lasten roolia verkon käyttäjinä ja sisällöntuottajina (halusivat he sitä tai eivät) erittäin tarkkanäköisesti omassa blogissaan. Tässä kiteytyy se, mitä minäkin ajattelen lapsista netissä:
"Lapset kasvavat sosiaalisen median käyttäjiksi pienestä saakka, ja se, että hyvin pieni osa heidän lapsuuttaan on jo tallentunut verkkoon, ei ole pelkästään uhka, vaan myös ilon ja ylpeyden aihe. Eikä tämä tarkoita sitä, että voisimme jakaa lapsistamme mitä tahansa yksityistä tietoa, jollaista emme jakaisi itsestämme. Meillä vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus kasvattaa lapsemme myös tähän some- ja datamaailmaan, jota emme itsekään täysin hallitse. Se vaatii opettelemista ja aikaa. Jaksammeko? Osaammeko?"
Sain pienen vilauksen Sarin fiksuista ajatuksista jo pari kuukautta sitten kaljatuopposen ääressä. Vertailimme blogiporukalla kuka kertoo mitäkin lapsistaan omassa blogissaan. Sarin keskusteluun lisäämä näkökulma sai minun podcast-nenäni heti havahtumaan. Sari sanoi, että hänen lapsensa (9 & 16v) ja heidän kaverinsa eivät pidä blogeissa ja muualla somessa näkymistä pahana asiana. Päinvastoin, he suorastaan odottavat sitä.  (Asia referoituna noin suunnilleen, kaljoja oli juotu silloin jo muutama joten havainnointikykyni ja muistini saattavat yhtäaikaisesti pettää).

Pyysin siltä istumalta Saria avaamaan ajatuksiaan kanssani Valeäidin Nauhoituksiin. Sen puolen tunnin jutustelun jälkeen itselläni oli valtavan helpottunut olo: Sarin omien kokemusten perusteella tämän hetken teinit ja lapset tuntuvat olevan erittäin fine netissä olemisen kanssa. Se on tavallista, tylsää ja ehkä jopa vähän oletettua.

Yksi suurempi huoli keskustelun aikana nousi kuitenkin esiin. Lapset netissä. Siis lapset itse netissä, aktiivisina käyttäjinä. Mitä he siellä tekevät, kenen kanssa keskustelevat, mitä kuvia laittavat ihan itse itsestään?

Juuri nyt uskon, että mammablogia suurempi uhka lapsen netti-identiteetille on lapsi itse. Meidän vanhempien vastuulla on toki miettiä tarkkaan, mitä lapsistamme nettiin kerromme. Mutta vielä suurempi vastuu meillä on mediakasvattajina ja esiliinoina, tosi monen vuoden ajan. Vanhemman tehtävä on suojella lapsen yksityisyyttä, ja se pätee myös lapsen itse tekemiin asioihin.

Alla Sarin ja minun jutustelua aiheesta. Puolituntinen, joka sai ainakin mut miettimään asioita vielä vähän toiselta kantilta. Muuttuiko joku ajatus sulla?

Jaksoon pääset tästä tai alta klikkaamalla.



Ps. Ykkönen ja Kakkonen istuivat koko tämän tekstin kirjoittamisen ajan sylissä ja lukivat sitä samalla. Mikä mahtava tilaisuus mediakasvatukseen!

Lapset netissä . Ihan älyttömän vaikea aihe. Saako lapsesta kertoa netissä? Saako lapsen kuvia julkaista?  Suoraan sanottua en oikein t...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Rush Trampoliinipuisto


Muistatteko, mitä meidän pieni Robin teki siellä sirkuskoulussa aikanaan? Hyppi trampoliinilla. Pelkästään. Jonotti vartin omaa vuoroaan, pomppi kaksi minuuttia frontsideollieeee huutaen ja palasi sitten jonoon.

Oli muuten hyvin investoitu harrasteraha se.

No, nyt on löytynyt paikka, jossa Kakkosen kanssa saa niin sanotusti rahalle vastinetta. Rush trampoliinipuisto on juuri sitä, miltä kuulostaakin. Lähes pelkkää trampoliinia silmän kantamattomiin, ja niiden välillä kiireessä juokseva tramppalover12. Kun jokaiseen pitäisi ehtiä.

Viime perjantaina me ehdittiin juosta vihdoin koko puiston kaikki trampat läpi. Päiväkoti oli kiinni, joten otettiin ilo irti arkivapaastamme ja käytiin tutustumassa Rushin uuteen Naperopomppuun, jossa koko puisto on varattu puolentoista tunnin ajaksi vain alle kouluikäisille.

Konsepti oli aivan mahtava!






Puistossa oli ihanasti tilaa, eikä tarvinnut pelätä että pieni Robin juoksee jonkun isomman lapsen tuplatriplavoltin alle innoissaan. Kaiuttimista raikui (ja välillä vähän särisi) lastenmusa ja ilokseni vanhat Disney-klassikot (jos näit jonkun laulavan Hakuna Matataa ja eläytyvän Let it Gohon polttopallokentän korkeimmassa kohdassa lasten odottaessa kärsivällisesti sitä heittoa, se en ollut minä).

Siellä me upouusissa tahmasukissamme sitten pompittiin niin että aivot tärisi. Tai siis minä instailin ja Rushin Petteri pelasi lasten kanssa polttopalloa. Puistossa oli toki paljon muutakin kuin tramppoja: vaahtomuovimonttuja, koripallomeininkejä ja jotain joka näytti lähinnä Gladiaattorien radalta.



Aikaa touhuiluun oli varattu se puolitoista tuntia, mutta noin 50 minuutin kohdalla tyypit alkoi näyttää tältä:



Suunnilleen näissä kohdin Ykkönen pyysi multa vienosti että voitaisko me jo lähteä kotiin. Pakkasin kaksi hikistä, punaista, väsynyttä ja kaikin puolin onnellista tyyppiä takapenkille ja mietin kateellisena, että olisin minäkin kyllä pomppinut, jollei olisi tämä selkä. Ja nämä synnyttäneet sisuskalut.

Ei siitä sen enempää.



Jos sulla on tulevana perjantaina aamupäivällä aikaa, kotona energisiä lapsia ja lantionlihaksissa voimaa, pakkaahan koko konkkaronkka pienelle retkelle Pitäjänmäkeen!

Tämän viikon perjantain (28.4.) Naperopomppuun saat liput -20% alennuksella kun kerrot superyllättävän ja salaisen koodin "valeäiti" verkkokaupassa lippuja ostaessasi (koodia kysytään vaiheessa 3).

Naperopompun lippujen hinta normaalisti 7€/1h tai 10€/1,5h / hlö (Alle 2-vuotiaat ilmaiseksi) + pakolliset Rush-sukat 3€ /hlö.

Kaksi viimeistä kuvaa by Jukka Kiistala, editointi minun.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Rush Trampoliinipuisto Muistatteko, mitä meidän pieni Robin teki siellä sirkuskoulussa aikanaan? Hyppi trampolii...

Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet uuden ihmislajin.

Homo Projectus vaikuttaa olevan Homo Erectuksen jälkeläinen ja näin suoraa sukua nykyihmiselle Homo Sapiensille. Tutkimusta johtanut Oulangan yliopiston evoluutioteorian professori Aila Vanhasen mukaan ei ole sinänsä erikoista, että laji on aiemmin jäänyt löytämättä. 

"Niin no onhan se vähän sellainen väliinputoaja ollut, Projectus. Kun ei varsinaisesti mitään hyödyllistä ole kuitenkaan lajin kehityksen kannalta saanut aikaan."

Suomalaisten tutkimuksen mukaan laji on kehittynyt aivan vastikään, vasta teollistumisen jälkeen. Lajin edustus on kuitenkin päässyt räjähdysmäiseen kasvuun. Tutkimuksen onkin vaikea pysyä Homo Projectuksen liikkeissä mukana.

"Lajiyksilöiden tunnistaminen on hankalaa, niin lähellä laji on Sapiensia. Suurin erottava tekijä on tehdyn työn hyöty muulle yhteisölle. Projectus puuhastelee hirveästi kaikkea, mutta juuri mitään järkevää ei synny", Vanhanen avaa.

Itä-Helsingissä vastikään tehty Homo Projectus havainto: yksilö puhdisti kalliota "raivausmielessä", vaikka paikalla aloitettaan louhinnat parin viikon päästä. Yksilö toimitettiin jatkotutkimuksiin.
Homo Projectusta kutsutaankin tiedepiireissä tuttavallisemmin puuhastelijaksi. Projectuksen on tehtävä jatkuvasti jotain, usein vain näennäisesti hyödyllistä puuhaa. Lajin edustaja saattaa kuokkia puutarhaa, silittää lasten vaatteita tai kutoa vielä yhtä sukkaparia. 

Näyttää siltä, että puuhastelun perimmäinen tarkoitus on tehrä ny ees jotain. 

"Me Oulangalla uskomme, että ihmiset eivät yksinkertaisesti enää tarvitse kaikkea voimaamme päivittäiseen selviytymiseen, joten teemme sijaishommia. Seuraavaksi aiommekin tutkia ihmisen käyttäytymistä tilassa, jossa mitään ylimääräistä ei yksinkertaisesti voi tehdä. Aiomme lähettää kymmenen koehenkilöä viikoksi perheisiin, joissa asuu kolme alle kolmevuotiasta lasta."

Tutkimuksen arvion mukaan jopa kolmannes nyt elävistä ihmisistä ovat sittenkin lajiltaan Homo Projectus eivätkä Homo Sapiens. Alla olevasta testistä voit tarkistaa, kumpaan ihmislajiin sinä todennäköisesti kuulut: 

O Kirjoitan blogia
O Teen käsitöitä muuten vain
O Minulla on puutarha, joka ei kuitenkaan ole pääasiallinen ravinnon lähteeni
O Kodissamme on akvaario
O Ilmoitin lapseni jalkapallokouluun 
O Silitän lasteni vaatteet
O Siivoan lastenhuoneen iltaisin
O Teen itse joululaatikot 
O Etsin remontoitavaa asuntoa
O Haaveilen talon rakentamisesta
O Väittelen internetissä

Yksi tai useampi kyllä-vastaus viittaa Homo Projectus havaintoon. 



Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet uuden ihmislajin. Homo Projectus  vaikuttaa olevan Homo Erectuksen jälkeläinen ja näin suoraa sukua ...