torstai 22. tammikuuta 2015

Saa sitä ihminen haluta

14 kommenttia:
1. Haluaisin saada tähän listaan jotain vitsikästä. Edes sillä tavalla vähän toista suupieltä nostattavan nenästä tulevan tuhahduksen verran. 

2. Haluaisin, että joku valmistaisi avaruusteknologiasta ulkoilupuvun, joka itsestään pullistuu päällesi omien mittojesi mukaan ja mukautuu ulkona vallitsevaan Darwin-testiin, jota sääksi kutsutaan. 

3. Haluaisin saman puvun myös lapsille. Ulkonäöllä ei mitään väliä, ei kenellekään meistä. 

4. Haluaisin ettei Iphone korjaisi sanaa "sääksi" muotoon Sääksisäätiö. Haluaisin, että maailmassa olisi vähemmän sääksille ja enemmän vaikka asunnottomille omistettuja säätiöitä.

5. Haluaisin että lasten toppahousujen lahkeiden lumilukot eivät olisi tarkoitettu aggression hillinnän harjoittamiseen. Mene. Siihen. Varren. Päälle. Saatana.

6. Haluaisin saada oikeasti kiroilla edellistä kohtaa suorittaessani.

7. Haluaisin tämän pöydän.

8. Haluaisin olla sen verran vähemmän väsynyt, että muistaisin pestä suihkussa myös naama. Se varsi jatkuu katsos sinne ylös asti.

Unohtuiko jotain?
9. Haluaisin, ettei siellä suihkussa tarvitse huikata Insinööriä paikalle ja kysyä: "onko toi kakkaa?"

10. Haluaisin sanoa merkittävästi harvemmin "kakka" ja "pissa". 

11. Haluaisin, ettei kauneudenhoitorutiini tarkoittaisi väkivaltaisesti naamaan läiskittyä rasvaa ja jalkojen sheivaamista niin kiireellä että valkoiset, kuivat iholastut sinkoilee. 

12. Haluaisin olla iältäni 40, naamaltani 28 ja tisseistäni 19. Tää joka paikasta (melkein) 32 on vähän väsynyt. 

13. Haluaisin, että Miska ja kaikki muutkin saisi oikean asunnon. Ja töitä joilla se asunto pysyy. 

14. Tietysti haluaisin silti myös itselleni tuplaneliöt samalla sijainnilla, samoilla seinänaapureilla, kaksi vessaa ja ison ruokailutilan. Ja ympärivuorokautisen sisäkön. 

15. Haluaisin olla ihminen, joka nauttisi sen ruokailutilan käytöstä. 

16. Haluaisin myös että meidän lapsemme istuisi sen ruokaryhmän ympärillä haarukalla syöden sen sijaan että kiipeilevät pitkin selkänojaa, tunkevat täysiä nyrkillisiä makaronilaatikkoa suuhun (I kid you not) ja sitten kysyvät "ai mitä tsä äiti tsanoit?"

17. Haluaisin, ettei hammaslääkäri (tai kukaan muukaan) enää koskaan sano minulle "ohhoh, onpa paljon isompi reikä kuin miltä päällepäin näytti."

18. Haluaisin, että Robin tekisi kuitenkin uuden levyn, koska rehellisesti sanottuna vielä yhdestäkään illasta ei ole sittenkään tullut e-ee-e-ee-ee-eeppinen.

19. Haluaisin, ettei Ykkönen ja Kakkonen ikinä kasva ja lopeta laulamasta Robinia.

20. Haluaisin, että tämä lista jo loppuisi ja että edes tämän kerran osasin pitää asiani lyhyenä ja olla kertomatta ihan täyttä totta. Shh. 

(Haluaisin kaljan.) 

Niin ja haluaisin, että tämän saman Markus Kajon innoittaman, ja Project Maman käskemän listan kirjoittaisi myös Puutalon Kristaliina, Rimpuileva Mamma, Pudonnut Liina, Ehdoton Saara ja Aina Perillä oleva Anu.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Hyväntuuliset häiriköt

6 kommenttia:
Kolmosessa matkusti tänään taatusti päivän iloisin ja kohteliain tervetulo-/hyvästelykomitea. 


Ne kikatti, räkätti ja lauloi ja muisti sitten aina kysyä kaikilta poistuvilta, missä kerroksessa ne asuu ja toivottivat lopulta vielä Hyvää päivää! kovaan ääneen. Tietysti kerrottuaan ensin ite että asuu myös "ykköksessä". 

Unohtui muuten multa ainakin työpäivän kiireet, toivottavasti teiltä muiltakin kyytiläisiltä! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Pientä kateutta, suuria haaveita

14 kommenttia:

Kävimme kääntymässä Turussa, "auttamassa"'rakkaita ystäviämme uuden talonpuolikkaansa remontoinnissa. Apumme rajoittui ehkä huonoihin vitseihin ja hyvään remppakaljan tuhoamisprosenttiin, mutta sainpa sentään nähdä ihania ystäviä ja vielä ihanampaa kummipoikaani. Niin ja sain myös keskivahvan isommanasunnonkuumeen

On se nyt saakeli. Että ihminen ihan tyytyväisenä (muka) elää kodissa, jossa eteinen on neliön kokoinen kuramatto, lastenhuone huonon vaatehuoneen kokoinen komero ja vessoja on vain yksi vaikka peppuja neljä. Kun mitä ilmeisemmin sitä voisi elää myös kodissa isolla koolla, sellaisessa jossa on oma kaappi kierrätettäville asioille (!), erillinen kodinhoitohuone (!) ja pienen yksiön kokoinen keittiö (!!!). 

Pakotin itseni ajattelemaan negatiivisen kautta positiivisesti: että olisipa näissä kymmenissä keittiön kaapeissa kyllä pestävää. Jos siis joskus siivoaisin. Ja minkähänlainen kaaos meillä sitten oikein olisi, kolmessa kerroksessa ja tuplamäärässä neliöitä? Niitä hiton nukkeja olis varmaan aivan joka helvetin nurkassa. Ja lumityöt ja, tota, vaikka sitten sähkölaskut. 

Kun tänään palaan omaan kotoisaan kaaokseemme on pakko ajatella realiteetteja: me emme asu Turussa. Jos muutamme tästä isompaan, joudumme  vähintään lähiöön, pahimmillaan eri kaupunkiin. Ei kävelyä Stokkalle tai Kaivarin rantaan, ei sataa kuppilaa kodin vieressä, ei raivostuttavaa autopaikkajahtia, ei jatkuvaa hälinää, meteliä, elämää. Ei nykyistä päiväkotia, ei yli kolmemetrisiä huoneita. Ei mitään siitä kaikesta, jota rakastamme. 

Ehkä me ollaan tässä vielä toiset neljä vuotta. Vähennetään tavaraa ja opitaan vähän siistimmiksi. Kasvatetaan pääomaa ja odotetaan että kypsyminen ahtauteen ja sykkeeseen on maksimissaan.

Siihen asti voidaan aina käydä pienellä ulkomaanmatkalla Suomen Turussa, Kodissa jossa on meille oma huone ja kylppäri sekä käydä vähän "kapiksella" juomassa hyvää olutta ja ihmettelemässä paikallista kieltä. 



Tai sitten voin lotota.