tiistai 24. helmikuuta 2015

Nalkutuksen arvoisia asioita

10 kommenttia:

Ajattelin listata teille pienen osan asioita, joista meillä täysin aiheellisesti paikoitellen sekä lähi- että etänalkutetaan. Siis keskustellaan. Voitte sitten ihan itse päätellä, kuka nalkuttaa mistäkin.
  • Oven turvalukko pitää laittaa kiinni myös silloin kun on nanosekunnin ajan pois kotoa.
  • Pöydästä tulisi pyyhkiä puurojämät jo ekan vuorokauden aikana. 
  • Ihminen ei saa rykiä, niiskuttaa ja kröhistä. Mene muuaalle sairastamaan tai niistä edes se nenä.
  • Mutta se niistetty nenäliina pitää sitten rypistää, ei ujosti taitella. 
  • Laskut pitäisi ilmeisesti maksaa ajallaan.
  • Vaatteita, kirjoja, räkää, leipää, autoja ja mikrofoneja ei tarvitsisi heitellä lattialle. 
  • Töitä ei kai sitten saisi tehdä iltaisin.
  • Karkkipussista ei etsitä asioita kaatamalla koko pussin sisältöä pöydälle.
  • Ruokapöydässä pitää olla housut jalassa.
  • E-pillerit pitäisi kuulemma muistaa joka päivä. 
  • Aikuiset ei saa juoda maitoa jos sitä ei ole neljää litraa jääkaapissa.
  • Aikuiset ei myöskään saa syödä kohtuuttoman isoja annoksia lapsille sopivaa ruokaa. 
  • Aikuiset itseasiassa hoitakoon ruokansa ihan itse.
  • Taloudessa pitäisi olla laastareita, joita ei tarvitse leikata. Tilanteessa ollaan jo lähtökohtaisesti epäonnistuttu leikkaamisessa ja veri roiskuu. 
  • Ilman lupaa ei saa pussata. Eikä kutittaa. Eikä halata. Eikä ottaa toisen rekka-autoa.
  • Kahden asian nostaminen ei ole kadonneen avaimen etsimistä. Se on "man looking". 
  • Pesukonetta ei saa kuulemma tunkea liian täyteen.
  • Moottoritiellä ei saisi ajaa yli 10% ylinopeutta. 
  • Moottoritiellä pitää ajaa ainakin 10% ylinopeutta. 
  • Oikea kaista pitäisi valita noin kymmenen käännöstä aikaisemmin. Optimointia, katsos. 
  • Ilman pikkuhousuja ei saa hypätä niskaan.
Täysin järkeviä, eikö?

P.s. Ylläoleva kuva on kuvituskuva. Samalla se on muistutus siitä, miten silmätkiinnilaittavan-ihanaa on olla lämpimässä maassa. Ja siitä että isot vauvamahat on tosi söpöjä. 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Ajatuksia viikon varrelta

7 kommenttia:

Muutosjohtaminen on ihan perseestä. Sitä ei vaan voi tehdä hyvin. Juuri kun luulit pitäneesi kaikista hyvää huolta, joku räjähtää käsiin kesken peruspalaverin.

Myyminen on kivaa. Silloin kun siinä onnistuu.

Olen perinteinen naisjohtaja, perhana. Ahdistaa tehdä päätöksiä, joiden tulos jää omalle vastuulle.

Edellisestä kohdasta päässee eroon tekemällä virheitä.

En myöskään näköjään uskalla tarttua isoon haasteeseen, koska en usko pärjääväni siinä. Perhana.

Olen tehnyt liikaa töitä, henkisesti. Tulen tekemään liikaa töitä.

Kakkonen ja Ykkönen on kyllä varmasti parasta, mitä maailmalle on koskaan tapahtunut.

Mutta miksi ne on kasvatettu niin löyhästi ettei ne ikinä siivoa jälkiään?

Tulppaanit on ihania, mutta miksi ne ei koskaan näitä tolta meillä?

En halua muuttaa Itä-Helsinkiin. Enkä Vantaalle. Enkä Espoon perukoille.

Haluan voittaa lotossa. En halua lotota.

Yksi siisteimpiä asioita elämässä on ihmetellä kahden saman perimän omaavan lapsen luonne-eroja. Fire and ice.

Mun sukkahousuissa on reikä.

Kun päivässä ei ole muuta tekemistä, mene Ikeaan.



Toddler stylist Ykkönen

8 kommenttia:
Näittehän te tämän? Tiivistetysti: Äiti antoi lapsen valita äidin vaatteet viikon ajan ja osa valinnoista oli ihan jees.

Menin tietysti lukemaan tätä juttua ääneen eräänä aamuna. Sen tuloksena meinasin joutua lähteä töihin hienoimmassa keltaisessa juhlamekossani. Sinä arkiaamuna ei ihan ollut pokkaa kuitenkaan, joten minä lähdin tavallisen tylsissä, harmaissa vaatteissa töihin, ja Ykkönen meni harmaalla naamalla tarhaan.

Sitten tuli lauantai. Ajattelin, että miksipäs ei. Ykkösen ilme oli aika priceless kun kerroin että nyt on se päivä, saat valita mun vaatteet. Se oli lähes yhtä onnellinen kun Kakkonen eilen kuullessaan että saa sushia. Melkein.

Mentiin makkariin, minä kameran kanssa. (Kohta näette siis miten järkkysotkuinen vaatekaappi mulla on).

Pidätin henkeä kun pieni käsi hapuili eri mekkoja ja katseli hetken myös sitä keltaista mekkoa. Ei ihan huvittanut ajatus villasekoitteisesta kotelomekosta lauantaitouhuissa. Mainitsinko jo että meidän ohjelmassa tänään oli mm. lavuaarin hajulukon siivoaminen?



Se silitteli sekaisia vaatekasoja hetken onnellisena, hiljaa. Mietti sekunnin. Sitten lähti. Käsi nappasi tottuneen oloisesti yhden hameen ja..."Äiti, missä kaikki paidat on?". "No ne on tossa keskellä toi sotkuinen kasa."

Nopea opastus vielä alusvaatelaatikolle päin ja mun on pakko todeta...





Että tyttärelläni on tyylitajua.

12 points! (Pientä miinusta rikkinäisistä juhlasukkiksista keskellä helmikuuta, mutta eihän siellä edes ole pakkasta).