sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Ja siellä kaikilla oli niin i-ha-naa eli viikko Toscanassa

3 kommenttia:
Jos sitten pari sanaa siitä Toscanasta. 

Siellä oli ihanaa. 



Hyvä on, kerron vähän enemmänkin. Tiedättekö, kun sitä asettaa aina lomalleen tietyn haaveen, reunaehdot ja toiveet? Tämä reissu oli minun pitkäaikainen haaveeni, ihme kupla jonka sain päähäni jo monta vuotta sitten. Haave oli tarkka mutta epämääräinen: Kauniisti kumpuileva, montaa eri vihreää sisältävä viiniköynnöksinen maaseutumaisema, lämmin aurinko, illallinen pihalla ystävien kanssa, viinilasi kädessä, lapset kirmaa ympärillä. Ehkä kikattaen. Mukaan pari kaupunkireissua ja rentoa oloa, takaisin onnellisena ja ruskettuneena. Olin varma, että näinkin pitkään haaveiltu asia ei voi yltää näihin erittäin tarkkoihin kuvitelmiini. Onpa ihanaa olla joskus väärässäkin.

Siellä oli ihanaa.

Vietimme viikon Toscanassa, Italiassa, kahden rakkaan ystäväperheen kanssa. Minun mieleni mukaan sijaitsimme keskellä-ei-mitään-mutta-kaiken-parhaan-vieressä, kartan mukaan Montepulcianon alueella, lähimpinä kylinä Camuci ja Cortona. Kaksi tuntia suorien lentojen Roomasta, saman verran Firenzestä. Nolla tuntia hyvästä ruoasta ja viinistä, sekä sattumoisin 400m yhdestä Italian palkituimmista (biodynaamisista) viinitiloista, Avignonesista.

Tuolla.

Majoituimme Via Della Stellassa, josta kirjoitan vielä erikseen, poikkeuksellisesti myös Lontooksi, koska paikka ansaitsee saada paljon mainetta. Tosin ei niin paljoa, ettemme me mahtuisi vielä sinne uudestaan, toim. huom. Tässä kohtaa kuitenkin mainittakoon, että jos aiot tuolle minun haaveeni mukaiselle matkalle, majoitu siellä. Usko pois.

Viikko oli pitkä mutta nopea. Me lojuimme. Altaalla, pihalla, kaupungeissa, ruokapöytien ääressä. Ah sitä ruokaa, voi herranjestas! En ehkä kehtaa, vaikka mieleni tekisi, näyttää teille kameran syövereistä eräs kuva, jossa imitoin "mahakuvaa". Siis sellaista vauvamahakuvaa, noin viikolta 19. Sain sellaisen ruoasta, kauniin ja terveen Foodbabyn.

Me siis nautimme. Auringosta, kavereistamme, jätskistä, lenkkimaastoista. En oikein osaa kertoa tarkemmin mitä me tehtiin, kun ei me tehty mitään. Elettiin kuin...mökillä, mutta vähän paremmissa olosuhteissa. Ostokset jäi laihaksi (koska eihän me nyt jaksettu sentään 1,5h maailman parhaimpaan laukkuoutletiin ajaa), mutta ei se mitään. Sainhan kuitenkin uudet juoksukengät ja yhdeksän pulloa viiniä. Hitto, eihän tossa ole mitään laihaa, täyspotti!

Ja me saimme palkintomme. Kaikki horror-reissut mannerten yli lasten kanssa palkittiin kahdella täysin kitinättömällä, vaarattomalla, vaivattomalla, ihanalla lapsella, jotka vaalea tukka hulmuten vain juoksivat ympäri pihamaata äidin lukiessa kirjaa olut kädessä, tuntikaupalla. Jos olet taaperon tai vauvan äiti, lue tuo lause uudestaan. Tämä päivä koittaa vielä sinullekin joskus.

Siellä oli ihanaa.




















Ehkä paras juhannus ikinä. 



Sunday morning

Ei kommentteja:
Olkoonkin, että aamu alkaa jäätävällä päänsäryllä. Tämä on silti parempi aamu kuin moni muu. Kämppä alkaa tuntua kodilta. Enää pieni röykkiö miljoonalaatikon historiaa etsii paikkaansa. Taulut on tottakai vielä lattianrajassa, mutta ehtiihän sitä. Aamiainen valmistuu auringon valaisemassa, siistissä keittiössä. Ystävät on tulossa ensi viikolla kylään, loma alkaa viiden päivän päästä.

Nautitaan auringosta, isosta lattiatilasta ja hienoista pupupiirroksista. Painitaan yhdessä, rakennetaan palikka- ja pilvilinnoja, muistellaan Toscanaa kuvien kautta ja valmistellaan niitä fiilistelevää kirjoitusta. Kirjoitetaan blogia ilman ajatusta, tallennetaan random hetkiä. Ollaan yöppäreissä vailla suunnitelmia tai tietoa kellonajasta, kunnes joku asuntonäyttö taas kutsuu. 

Hyvää sunnuntaita ystävät, toivottavasti teilläkin on tämä sama maroonviisimäinen fiilis kuin mulla! 

Ps. sitä Toscanaa tulossa jos tästä sunnuntaikuplastani sille aikaa löydän.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Postikortti

2 kommenttia:
Vastaanottaja: valeaiti.blogspot.com
Lähettäjä: Valeäiti & co

Rakas internet,
Tämä viesti saavuttaa sinut normaalia hitaammin, sillä täällä ihanassa "mökissämme" Toscanan auringon alla ei oikein netti kuulu. Ja se se kuule vasta mahtavaa onkin. 

Kirjotan sinulle näin nopeasti postikortilla että meillä menee hienosti. Aurinko paistaa, maisemat ovat henkeäsalpaavat, ruoka lihottavan hyvää, maailman parhaat viinit kasvaa tossa ihan naapurissa ja lapset unohti uhmansa kotiin. Olemme onnellisia. 

Nähdään sateen tuolla puolen!