"Kellon ympäri" Valeäidin tyyliin

keskiviikko 30. toukokuuta 2012 Valeäiti 45 Kommenttia

Tiedättekö sen Vauva-lehden artikkelisarjan "Kellon ympäri", jossa seurataan jonkin perheen elämää 24h ajan? Jutussa perhe on aina todella onnellinen, vanhemmat käyvät töissä ja lapset on iloisen ihania. Arki sujuu helposti ja ihanasti, (luomu)ruoka tehdään itse askartelu- /taidehetken jälkeen ja illalla mennään kiltisti nukkumaan koko perheen yhteisen rauhoittumishetken perään. Pahimmat ongelmat on vuorotyöt tai kun "Petteri on vähän nuhainen, ja siksi hieman kiukkuinen". Nämä perheet tuntuu elävän elämää suoraan kasvatusoppaista.

Olenko ainoa, jota se kyrsii? Oon satavarma että niissä jutuissa on käytetty tosielämän autotunea, sitä samaa joka saa äidit vastaamaan aina "ihan tosi hyvin menee, kiitos!", vaikka oikeasti vauvalla on koliikki ja mies ällöttää. Eihän niin iloiseen lehteen nyt oikeaa arkea kehtaisikaan kuvata. Mutta tänne kehtaa! Joten, seuraa kokeilu: 24h raportointi päivästämme Vauva-lehden ja Valeäidin tyyliin rinnakkain. Kummassakin on osa totta, osa liioteltua ja osa piiloteltua. Mutta kirjoittajan oikeus totuuden venyttämiseen pidätetään.*

******

Klo 00.05: 
VL: Vauva herää ensimmäisen kerran syömään. Yleensä vauva ei syö ihan näin aikaisin, joten mietin huolestuneena onko kenties pientä tukkoisuutta odotettavissa.

VÄ: Mitä helvettiä, 00.05?? nnnnnngggghhhhhNUKU! Imase nopeesti se minkä tarviit ja sitte unta kupoliin tack.


Klo 02.00:
VL: Vauva herää taas. Mittaan varmuudeksi kuumeen ja vaihdan vaipan. Syötän vauvan yön hiljaisuudessa ja hän palaa taas rauhalliseen uneen. Jäämme nukkumaan sylikkäin perhepetiin, jonka uskon vahvistan lapsen ja minun välistä kiintymyssuhdetta.

VÄ: Nyt kyllä. Näistä korvatulpista ole mihinkään, saatana. Voisko joku muukin hankkia tissit? Mä en jaksa nostaa sua tähän rinnalle, oo nyt siellä sivuvaunussasi hiljaa vaan. Kai se on pakko ennen kuin herätät siskosi. Tökkään miestä vihaisesti ensimmäiseksi eteen tulevaan paikkaan (taisi olla silmä) että lopettaisi kuorsaamisen.


Klo 03-04:
VL: Isosisko herää yskimään, eikä rauhoitu miehen sylistä huolimatta, joten otamme hänetkin perhepetiimme. Taapero on rauhallisena välissämme, mutta ei nukahda, joten valvon hänen vierellään.

VÄ: Anna mun kaikki kestää, se toinenkin heräsi. Tökkään miehen (silmästä) hereille, sun vuoro! Hetken kuluttua se palaa sen lapsen kanssa. Seuraavat tunnit hengailen siis hereillä kahden lapsen sadnwichissä, jossa itselle jää 30cm nukkumatilaa. Mies kuorsaa, en enää yletä tökkimään kun tiellä on taapero. Kirjoitan mielessäni oman elämäni huuto.net ilmoitusta ja mietin voiko lähtöhinnaksi laittaa 0€.



Klo 06: 
VL: Vauva herää iloisesti jutellen päivään. Mies nousee vauvan kanssa tekemään aamiaista ja me jäämme vielä isosiskon kanssa nukkumaan.

: Se ähisee ja kähisee. Silmät räpsähtää auki ja näen että kohta se huutaa. Tökin Insinöörin hereille ja yritän saada uudestaan unta. Nostan päätäni hetkeksi ja taapero valtaa tyynyni. Ujuttaudun patjan reunaan ja haaveilen olevani luksushotellissa paratiisisaarella. Yksin.


Klo 08: 
VL: Aamutoimet on tehty ja mies lähtee taaperon kanssa iloisesti tarhaan. Jaamme koko perheen kesken läksiäissuukkoja ja jäämme vauvan kanssa nauttimaan aamun hetkestä kahdestaan.

VÄ: ÄääääääKypärääääääääannngngnggngnttttuuuttttiiii -huuto saattelee ne vihdoin ulos ovesta taas vaihteeksi myöhässä. Yritän juoda kahvia loppuun karsean sotkun keskellä mutta on pakko luovuttaa ja ottaa huutava vauva syliin. Ranne huutaa hallelujaa, käsivarret on maitohapoilla ja yleisesti on elin otsassa.



Klo 09-11:
VL: Vietämme laatuaikaa vauvan kanssa. Laulamme, sylittelemme, pesemme pyykkiä ja välillä vauva syö nukahtaen sen jälkeen rinnalle. Nukumme yhdet torkut yhdessä. Kun kello lyö 11, lähdemme vaunuilla hakemaan isosiskoa tarhasta kotiin, vauva nukkuu vaunuissa.

VÄ: Koomaan sohvalla telkkarin edessä, vauva jatkuvasti syömässä tai rinnalla nukkumassa. En jaksa edes yrittää nousta kun se alkaa kuitenkin huutaa. Nukahtamisesta ei voi haaveillakaan, asento on niin epämukava. Klo 11 nousen paniikissa ylös, vauva alkaa huutaa: Heitän eiliset pukluiset vaatteet päälleni, laitan uuden kerroksen dödöä, pakkaan huutavan vauvan vaunuihin ja kilpajuoksu tarhalle alkaa.


Klo 11.30-15: 
VL: Iloinen isosisko on haettu tarhasta matkaan. Leikimme hetken pihalla ja sitten lähdemme kärryttelemään kohti kotia. Kotona sisko menee suoraan huoneeseensa nukkumaan ja vauva jää pihalle nukkumaan. Minä syön oman lounaani (eilistä linssipinaattipataa itsetehdyn ciabbatan kera) ja luen päivän talouslehdet. 

VÄ: Taapero haettu. Pihalla se veti kolmet raivarit kun ei saanut juosta puskaan tai rinteeltä alas ja oli mentävä rattaisiin. Sillä on poski räässä koska unohdin nenäliinat ja pyyhin ylimääräiset sen hanskaan. Vauva huutaa koko paluumatkan, nukahtaa uudestaan pari korttelia ennen kotia. Vien siskon nukkumaan, laitan puolet Saarioisten pinaattiletturasiasta mikroon ja haen heränneen eli kiljuvan vauvan sisälle. Imetän, hyssytän, laitan vauvan rintareppuun ja selaan kännykässä Facebookia ja Iltalehden Viihde-uutisia. Väsyttää, päätä särkee, nälättää, hartiat kramppaa. Hajoan. Vauva nukahtaa rintareppuun viisi minuttia ennen siskon heräämistä, jonka jälkeen nukkuu lähes tunnin hiljaa.



Klo 15-17:
VL: Lastenhuoneesta kuuluu iloista rupattelua, isosisko on herännyt. Syömme ravitsevan välipalan, ja harjoittelemme potalla istumista. Imetän vauvan, puemme ja lähdemme puistoon. Puistossa teemme hiekkakakkuja, liu'umme liukumäessä ja keinumme. Puistoilu on mahtavaa taaperon kanssa vietettyä laatuaikaa. Vauva nukkuu vaunuissa.

VÄ: Sen viiden minuutin rauhan jälkeen sisko herää huutamaan. Vauvakin herää, kumpikin huutaa. Istumme keittiön lattialla. Tappelen taaperon kanssa syöttötuoliin menosta, saan sen lahjottua lopulta viinirypäleillä. Jätän sen tuoliin jogurtin kanssa ja kirjoitan vieressä hätäisesti blogia. "Tyhjä" kuuluu pöydästä, joten siivoan naamalle, pöydälle ja lattialle levinneet jogurtit ja huomaan että sille on tullut myös kakka vaippaan. Olisi voinut olla hyvä hetki harjoitella pottaa, mutta ei voi jaksaa. Vaihdan vaipan taaperon kiljuessa vastalauseita. Imetän huutoon heränneen vauvan ja pakkaan kummankin huutavan lapsen ulkovaatteisiin. Hikisenä lampsin puistoon, jossa juoksen taaperon perässä huutava vauva vuoroin vaunuissa ja vuoroin sylissä. Puistossa on taas hankalaa kun muut vie lapiot, isoihin keinuihin ei saa mennä ja sieltä pitää lähteä poiskin. Taapero huutaa protestiaan koko kotimatkan, vauva nukahtaa. Kotiovella kumpikin aloittaa uudella tarmolla alusta. Taapero huutaa 40 minuuttia putkeen.



Klo 18-20:
VL: Mies on tullut kotiin ja syömme koko perheen kesken ravitsevan päivällisen. Päivällisen jälkeen siivoilemme, leikimme, vaihdamme päivän kuulumiset ja valmistelemme seuraavaa päivää. Tänään emme poikkeuksellusesti kumpikaan urheile, on lepopäivä. Kello kahdeksan Taapero menee nukkumaan ja me vanhemmat vietämme hetken laatuaikaa, myös vauvan kanssa.


VÄ: Taaperon vihdoin rauhoittuessa syömme jääkaapista löytyneitä lihapullia. Ne eivät haise pahalta, joten otan riskin. Mies tulee kotiin ja isken sille heti vauvan käteen. Isosisko huutaa mustasukkaisesti.
Katselen hetken ylikierroksilla juoksevaa taaperoa ja iltaitkuista vauvaa ja tajuan että pää räjähtää N-Y-T. Lähden kävelylle ja palaan vasta taaperon yönien jo alettua. Koti on, jos mahdollista, vielä sotkuisempi kuin lähtiessäni, mies kanniskelee nälkäänsä huutavaa vauvaa.



Klo 22:
VL: Imetän vauvan viimeisen kerran, hän nukahtaa rauhallisille yöunille. Annan miehelle hyvänyönsuukon ja käyn itse nukkumaan onnellisena mukavasta päivästä.

VÄ: Vauva kitisee. Perkele, ei se taaskaan nukahtanut vaikka jo näytti siltä. Imetän sen vielä kerran ja ilmoitan miehelle "mä meen nyt". Se saa luvan nukuttaa ton. Kaadun sänkyyn farssiyötä peläten hätäisen hampaanpesun jälkeen, tulpat korvissa. Mietin että laskut saa taas jäädä huomiselle. Ja että olisikohan silti parempi laittaa lähtöhinnaksi vaikka 20€, etteivät epäile.

******


Näin se menee, kaunis arkemme! Ihan Vauva-lehti kelpoista, eikö?

*Ugin sanoin: jutun ei tarvitse olla totta, kunhan se on hyvä.


Tiedättekö sen Vauva-lehden artikkelisarjan "Kellon ympäri", jossa seurataan jonkin perheen elämää 24h ajan? Jutussa perhe on aina...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

45 kommenttia :

  1. Kuulostaa kamalalta :( en ymmärrä naisia,ketkä valittavat,vaikka mies auttaa paljon.Täällä ei mies ole koskaan nukuttanut tai herännyt aamulla vauvan kanssa,mutta olen silti ihan ok.Olen kait epänormaali ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä mun mielestä lapsen hoito on ihan kahden ihmisen vastuulla, kun sellainen on yhdessä päätetty hankkiakin. Kirjoituksessahan oli sitä paitsi vain osa totta, voit valita itse mitkä kohdat kuulosti parhaimmalta :)

      Ja hei jos tämä kolahti niin voin lämpimästi suositella tätä jatkoksi: http://valeaiti.blogspot.com/2012/03/valittamisesta-valittamisesta.html

      Tälläista kamaa täällä Valeäidissä yleensä on, like it or not :)

      Poista
  2. Rakas Valeaiti - olet varmaan paras ehkaisykeino ever!!! No ei vaiskaan...minusta on kiva lukea tallaisia ns realistisia blogeja....osaanpa odottaa vaikka sita pahinta...tai sitten voi nauraa partaani jos minun vauva-arkeni on kuin suoraan Vauva lehdesta!!! Tulen sitten tanne rallattamaan. Ja eika tama minun mielestani ole mikaan valitusblogi vaan hauskasti kirjoitettua ja kylla nakyy etta kovasti lapsistasi tykkaat!!

    T.Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin tuut sitten tänne rallattelemaan! :D Just tänään hieman nuoremman vauvan äiti kertoi että vauva huusi aamulla 3minuuttia ja hän rupesi jo miettimään onko kipeä. Että kyllä ne vaan joskus päästää helpommalla, joskus (eli meidän perheessä) ei :)

      Ja kiitos kauniista sanoista :) Olenkin sitäpaitsi aina halunnut olla ehkäisykeino.

      Poista
    2. Ja vielä: Mahtavaa että sanoit "ns. realistisia blogeja". Sitä tämä nimenomaan on, NIIN SANOTUSTI realistinen :D Asioista voi kertoa monella tavalla, mun mielestä on kiva valita välillä eli melkein aina se sarkastinen linja.

      Poista
  3. Hahahaa, autotune =)

    Mä oon muuten varmaan just sellainen valittava äiti. Musta ehkä se ongelma on juurikin siinä, että ajatellaan, että mies auttaa naista. Mun mielestä molempien pitäisi olla vastuussa lapsestaan, eikä miehen vähän autella välillä. Se on yhteinen lapsi.

    T:LAura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AAMEN!! Ma maalaan tan totuuden meidan talon seinalle! Ensin nainen kantaa sita lasta sisallaan 9-10kk ja kattoo vieresta kun mies vetaa kaljaa ja vetaa herneen nenaan jos vaimoa vahan arsyttaa kun se lahtee "poikien iltaan" eika ite paase mihinkaan. Sitten vauva syntyy ja nainen imettaa sita (koska korvikkeen antaminenhan olis vaarin ja tosi itsekasta..) ja hyssyttelee ja on sen kanssa 24/7 ja sitten tuntee SYYLLISYYTTA jos antaa vauvan edes hetkeksi miehelle kun ei enaa itse jaksa. Ja lisaa syyllisyytta siita ettei vauvan kanssa olekaan ihanaa. Ihanaa olla nainen!

      En ala ees tahan lisaamaan esimerkkeja elamasta jossa on viela toinen lapsi :) Toivottavasti saitte kaikki vahan unta!

      -Henkka

      P.S. Mies erehtyi kerran sanomaan (kun valitin ettei se tee kotitoita) etta sahan oot koko paivan kotona, se on talla hetkella sun "ammatti".. arvaa vaan mika kolossaalinen konfrontaatio siita syntyi!! Ei oo ees vihjaillu moista toista kertaa.. ;)

      Poista
    2. Laura: Kyllä! ISO AAMEN! Ja sitten ihmiset ihastelee jos äiti on liikenteessä että "isäkö jäi sitten hoitamaan lapsia, vau. Onpa kiva että se hoitaa". Siis mikä vaihtoehto on olemassa??

      Henkka: palomiehelle yksi pieni bitch slap täältä toimitettuna :)

      Poista
  4. Sun blogi on ihan parhautta! Iso pusu ja tsemppia!

    VastaaPoista
  5. Voi mahtavuutta teksti pelasti päivän meillä. Vain yksi lapsi ja koko päivän nukkumissaldo 45min! Ei tarvinut miettiä mitä kaikkea sillä ajalla olisi itse voinut tehdä.... Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei kannata moisia miettiä. Eikä suunnitella. Vaan sitten ottaa jokainen minuutti kiitollisena vastaan jos niitä saa :) Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  6. Kääk, en onneksi tunne tuota alkuperäistä artikkelisarjaa - kuulostaa todella raskaalta. :D Tämä sinun versiosi sitä vastoin oli erinomaisen viihdyttävä! Kiitos siitä!

    Ps. Lueskelen blogiasi lähes päivittäin, mutta kommentoitua tulee aika harvoin, koska surffailen useimmiten kännykällä, ja tuo armas mobiililaitteeni ei suostu toimimaan yhteistyössä Bloggerin kanssa. Mutta siis taustalla ollaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tänään mietin että ootkohan kyllästyny kun ei oo kuulunu :D Kiva kuulla että olet vielä mukana! Ja kiva että viihdytin :)

      Poista
  7. Hehee! Aivan ihana blogi sulla! Ja juurikin näin asiat ovat!
    Mä olen vasta aloittanut tähän blogimaailmaan tutustumisen ja sain susta vinkin oliko se nyt sun siskon duunikaverilta, joka on mun yks parhaimmista ystävistä? Vai miten se nyt menikään.. No, mutta seurailemisiin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska että löysit tänne! Tervetuloa ja hyvää blohmgimaailmaan tutustumista :) varmaan kannattaa kattoa jotain vähän positiivisempiakin blogeja ;)

      Poista
    2. Ihan blogimaailmaan piti sanoa...

      Poista
  8. Mua ärsyttää suunnattomasti tuollaiset kuvailemasi vauvalehden hehkutusjutut. En onneksi lue ko. lehteä, joten en onneksi tiedä. ;) Sarkastinen tyyli on paras: sillä pelastaa pahimmankin päivän! :-) Mediassahan muutenkin rakennetaan elämästä tietynlainen kuva ja esim. sosiaalisessa mediassa luodaan omasta arjesta sellaista haluttua, täydellistä kuvaa. Onneksi on sellaisiakin tekstejä, joissa kaikki ei mene kuin Strömsössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Toki joskus on kiva lukea myös noita happy happy joy joy juttuja, mutta rajansa kaikella :)

      Tekeeköhän Strömsö vielä joskus "ei mennyt niin kuin Strömsössä" erikoisjakson? :)

      Poista
  9. Löysin molemmista teksteistä yhtymäkohtia. Kuitenkin ehkä enemmän tuosta vauvalehden tekstistä, ihanaa nukkua päikkärit vauvan kanssa:)

    Ehkä sen takia viihdynkin lasten kanssa kotona kun monelta osin on leppoisaa. Ja juu tietty vanhempi uhmaa - ihan joka päivä ja tunti- mutta en mä tiedä sitten miks siitä tekis jotenkin normaalia suuremman jutun mitä se oikeasti on? Tai kai se on eri henkilöille eri tavalla vakavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan on eri henkilöille eri tavalla vaikeaa, mutta myöskin voi valita mitä paloja omasta arjestaan kertoo. Mä olen nyt (pääsääntöisesti) valinnut tämän tyylin, ihan yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa tollasen Vauva-lehden tyyppisen jutun :)

      Kyllä mäkin olen niitä päikkäreitä parit saanu ja onhan sen kivaa. Paitsi että vauva ei herää sillä tavalla hymyillen niin kuin lehdissä, vaan alkaa suoraan itkemään. Joten on niitä vauvojakin erilaisia.

      Poista
  10. Jokokohan minä johonkin tekstiiin kommentoin ja kehuin tyyliäsi. Eivoimuistaa. Kuitenkin olen vastikään blogiisi löytänyt, ja nyökytellen ja naureskellen lukenut vanhempiakin postauksia. Meidän perheessä mun lisäksi ihan siisti tyyppi tuo isämies, vajaa kolmivuotias tahtoikäinen (kuulostaa uhmaamista positiivisemmalta) kuumakalle ja puolivuotias tyttö. Aika moni sun teksteistä olisi voinut lähteä mun näppiksestä, jos jaksaisin pitää blogia ;) Eihän näistä vauva-ajoista voi huumoritta selvitä; mäoon ihan ääneen nauranut sun jutuille.

    Ja Vauva-lehteä mä en kauheasti kykene lukemaan, en kestä ja ärsyynnyn. Mä jaksan vähän huonosti sellaisia yltiöpositiivisia blogejakaan, jossa koti on kauniin valkoinen, lapsilla aina nätit kuteet ja puisia leluja,ja ennen kaikkea aina sellasta kivaa ja mahtavaa. On meilläkin toisinaan mahtavaa, mutta ei aina enkä mä osaa sellasella hehkutella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanottakoon vielä, ettämä kyllä luen myös sellasia positiivisia blogeja ja sitten vähän hymistelen ja olen kateellinen ;) Noniin, olen puhunut - kiitti superihanasta blogista :)

      Poista
    2. Kiitos superihanasta palautteesta! JAtketaan hymistelyjä yhdessä :)

      Poista
    3. Ja tervetuloa remmiin mukaan :)

      Poista
    4. Kiitti, mä tulin ihan jäädäkseni lukijakuntaan. On ilo ja onni, että on ihmisiä, jotka osaavat pukea ajatukset ja tapahtumat sanoiksi. Minä en kuulu niihin, mielummin luen muiden sanoja :)

      Poista
  11. Vallan mahtava ja niin totta!

    VastaaPoista
  12. jukeli nähkööt meirän vauvalla ei pysy mun E- kuppi suussa, ku pitää niin hytkyä naurusta sun teksteilles. Ihan niinku meirän elämästä, paitsi lisätää siihen vielä kiukutteleva esiteini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, toivottavasti vauva sai kuitenkin syödäkseen sitä hyvin ravistettua maitoa :D

      Poista
  13. Iso KIITOS valeäidille :) Vauvalehtien ihanan pumpulimainen24h kuvaus nyppii aina tätä mammaaa silmästä ja mietin lievässä paniikissa etteikö kenenkään muun pesueessa vedtä raivareita ja olla välillä ihan puhki..?Päivän piristysannos saatu,kiitokset :)

    VastaaPoista
  14. Haaahhhaaahhaa :D. *huutonaurua* Tämä niin piristi päivää :D. Tässä töissä tyrskin tälle blogille ja kahvit purskautin läppärille. Uskon että VÄ versio oli paaaljon totuudenmukaisempi kuin vauvalehden.
    Lehdissä muutenkin liikaa kaunistellaan asioita että ihan ällöttää. Ihanaa kun jossain saa lukea kuinka asiat yleensä menee :D. Tack :)


    VastaaPoista
  15. Jes, kiitos tästä! Varmisti epäilykseni että vauva+taapero on ehdoton ei-yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ei se ehkä "ehdoton ei" -ole, sanoisin että ehkä "harkitse vielä ainakin kolme kertaa".

      Poista
  16. Itkunsekaista naurahan tässä voi vaan päästellä. Meillä 2v. ja 4kk, mies reissutöissä (parhaillaankin) ja taapero ei ole edes tarhassa, eiku siis päiväkodissa. Nyt kuitenkin käynyt niin onnekkaasti, että sain molemmat yhtä aikaa päiväunille -> JES, voin itsekkin ottaa tirsat! Paitsi että, mitäs perkelettä, mies on jättänyt itkuhälyttimen päälle ja akku on mennyt tyhjäksi ja vauva nukkuu ulkona ja taapero sisällä. Mihin mä nyt sit meen nukkuun kun ei ole sitä pirun itkuhälytintäkään apuna. Noh, ei sit nukuta, taaskaan. Jos vaikka siivoaisi, taas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovi / ikkuna auki ja mutsi sohvalle takin kanssa. Been there, done that :)

      Poista
  17. Siis kerran siinä sarjassa joku satalapsisen perheen mutsi vielä raportoi, että kun lapset oli nukkumassa niin VANHEMMAT KATSOIVAT ELOKUVAN JA SITTEN HARRASTIVAT SEKSIÄ (no, no wonder että niillä on se sata muksua). Siis for real!?!? A.) En kertois sitä vauvalehdessä ja B.) Meillä se on joko tai. Eli 30 min telkkaria tai 8 minuuttia sutinaa, ja se ei tod oo kyllä joka päivä. Onneks lopetin koko lehden tilauksen (ja tilalle tuli Meidän perhe, eli ojasta allikkoon).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "30 min telkkaria tai 8 minuuttia sutinaa" :D :D päivän naurut :D :D kyllä näin on! Muut valehtelee tai on hulluja. Sata lasta puolustaisi jälkimmäistä.

      Poista
  18. Voi jestas! Tämä oli NIIIN elävästä elämästä! Täällä isoveikka uhmis 4 vee ja pikkuveikka kiukku 4kk. Pitäisi olla nukkumassa, mutta tiedät varmaan tunteen, kun et uskalla liikkua metriäkään kun "PERKELE! Se herää kuitenkin!" :D Koukutin itseni nyt tähän sinun blogiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee, tervetuloa!:) tiedän ihan todella hyvin ton tunteen, oikein mukavaa :D

      Poista
  19. Ei juma! :D Oon käynyt lukemassa tän jo moooonta kertaa ja aina jaksaa naurattaa vedet silmiin ja pissat housuun. Raskausviikot on myös ihan huippu! T. Londe ja Milma.

    VastaaPoista
  20. On sulla kyllä mahtiblogi, miksen tännen ennen ole eksynyt!?!
    Jos olisin raskaana, olisin pissannut housuun. Thank god en ole, vaikka ei se housuun pissaaminen siinä tapauksessa se pahin skenaario olisi.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.