Terveisiä huonojen ideoiden laatikosta

keskiviikko 1. elokuuta 2012 Valeäiti 11 Kommenttia

Nyt oli muuten kotiinpaluu lähellä. Ihan hirveä päivä takana. Ei sinänsä yllättävää, koska se alkoi taas kello 04. Voisko tää s****n jet lag kohta poistua lapsilta? Meillä ei olisi kyllä mitään ongelmaa nukkua pidempään.

Koska olen sekä tyhmä että hullu, päätimme lähteä porukalla rannalle heti aamusta. Nythän elämme siis jo lapsenvahtiaikaa, joten meillä on insinöörin kanssa vastuullamme omien lasten lisäksi yksi 5kk vauva sekä 8 ja 10v pojat. Tämä aiheuttaa jo pelkästään logistisesti haasteita, puhumattakaan syli- ja tissivajeiden auihettamista ongelmista. Rohkea sushin syö, joten pakattiin autoon kolme turvaistuinta, kaksi vauvaviihdyttäjää (takapenkin pojat), viisi pyyhettä, aurinkorasvoja, -laseja ja -hattuja, vaihtovaatteet kaikille, yksi viltti, yksi aurinkovarjo, kolmen vauvan hoitolaukkutarpeet, eväät (ml äidinmaidot ja termari jolla ne lämmitetään), kolme märkäpukua, yksi surffilauta, yhdet rattaat ja kaksi rintareppua. Kyllähän autoon vielä mahtui, mutta voitte varmaan kuvitella miltä me näytettiin kun roudattiin tätä kaikkea pehmeää rantahiekkaa pitkin. Vaikka toinen vauvoista oli laitettu rintarepussa isomman veljensä kannettavaksi, meinasi silti sekä kädet että etenkin hermot loppua kesken. Varsinkin kun Kakkonen huusi tapansa mukaan koko siirtymän, varmaankin lämmitelläkseen.

Kun koko komeus oli saatu hiekalle levitettyä, oli hetken seesteistä. Rasvasin isommat lapset huolellisesti, vauvat iskettiin viltille toisiaan tuijottelemaan ja Ykkönen pääsi taas aaltoja metsästämään. Tätä autuutta kesti ehkä kymmenen minuuttia, kunnes show alkoi. Serkkuvauva alkoi itkeä. Koska tänään on vasta toinen hoitopäivä, raukalla lienee ollut äitiään ikävä. Ja nälkä, mutta ei se uskaltanut oikein vierastuksissaan syödä. Kakkoselle sen sijaan olisi hyvin kelvannut ruoka, sekin alkoi itkeä nälkäänsä. Ykkönen ihmetteli hetken tilannetta ja tajusi sitten että äiti on nyt aika tosi buukattu - itku numero kolme alkoi.

Pattitilanne sai ensin aikaan valtavan "tää on niin syvältä, haluun kotiin tai edes tältä rannalta pois" - purkauksen, sitten järkevöidyin ja syötin Kakkosen. Sitten Serkkuvauva rintareppuun, jossa se ensin söi ja sitten nukahti. Sillä aikaa Insinööri sai Ykköstä rauhoitettua. Sama teema vaan jatkui kolo päivän: Serkkuvauva ei ole meidän kanssa zen, tai ainakin sille kelpaa vain minä. Kakkonen on muuten fine mutta ongelmatilanteissa kelpaa vain minä. Ykkönen taas on aivan tiloissa jo kolmatta päivää, koska on jet lag ja koska äiti otti jo toisen vauvan huomikilpailuun mukaan.

Päivä eteni siis tuskaisesti. Lisäksi onnistuimme rikkomaan auton kattotelineet, Insinöörin aurinkolasit ja yhden juomalasin. Pahin säätäminen paljastui kuitenkin vasta illalla: viisi minuuttia lähtösähläystä vauva kädessä biitsin keskipäivässä ja ihoa paloi. Vauvalta. Kakkosen käsivarret ovat nyt hehkuvan punaiset. Voin kertoa että morkkis on aivan tajuton, olen aina ollut tosi tarkka siitä, ettei lapset saa liikaa aurinkoa. Tai ainakin ennen näemmä olin, nyt annoin noin vain lapselleni hyvän kasvualustan ihosyövälle.

Fiilistä ei helpota edes se, että olen itse kuin raidallinen rapu selästä. Ilmeisesti kukaan ei rasvannut mua, vaikka mä rasvasin muut, ihme juttu.

Päivässä on siis ollut itkua, hammastenkiristystä ja kipua, mutta oli tässä sentään taas jotain liikuttavaakin. Sen jälkeen kun olin jo huomannu Kakkosen polttomerkinnän, vein sen ulos maristakseni aiheesta. Silloin 10v serkkupoika huomautti; "sen pää on auringossa". Voi elämä. Sopersin anteeksipyynnön Kakkoselle ja parahdin että olen kyllä tänään maailman huonoin äiti. Tähän sain serkkupojalta aidon sympaattisen ja lohduttavan yksiselitteisen vastauksen "et ole".

Kiitos.

Tämän voimalla nukkumaan. Huominen on parempi, eikö? Ja huomenaamulla mennään muuten ihan vaan leikkipuistoon. Ja Kakkonen puetaan pitkähihaisiin.


Ps. Sattuneesta syystä tänään ei ehditty ottaa kuvituskuvia.

Nyt oli muuten kotiinpaluu lähellä. Ihan hirveä päivä takana. Ei sinänsä yllättävää, koska se alkoi taas kello 04. Voisko tää s****n jet lag...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

  1. Huh, huh! Te olette niiiiin reippaita!
    Pistää vähän eri mittakaavaan kun kitisen yhden "vähän" reippaan 1v2kk:n kanssa, että on hieman raskasta juosta perässä :D

    Olette kyllä super- tyyppejä!
    Kiva blogi, oikein päivän piristys! Matkastanne on erityisen kivaa lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkuus on jokaiselle henkilökohtaista, kyllä se yhden perässä juokseminenkin on rankkaa :) nyt vaan ei ole enää sitä vaihtoehtoa, mutta sitäkin kivemmalta tuntuu satunnaiset yhden lapsen "lepotauot" :D

      Poista
  2. Lienee ei lohduta yhtään, jos totean että (aikuisen) ihmiskropan on arvioitu tasaavan aikaeroa tunnin vuorokautta kohti. Eli 7h aikaeron tappamiseen menee viikko... :-//. Lapset ehken tokenee suhakammin, jos ne saa valjastettua johonkin järjelliseen yö-päivärytmiin.

    Pedikyyri auttaa tosin, vähän, ainakin äitejä. MOT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaaa oooo pedikyyri!! Miten olin sen unohtanut!! Nyt näyttäisi siltä että lasten aikaero loppui noin kolmessa päivässä, neljäs aamu oli jo normaali. Meidän aikaerokin tuntui helpottavan ihan muutamassa illassa. Toivotan että kotiin päin menee kansa hyvin.

      Poista
  3. Pari kertaa Atlantin lapsen kanssa ylittäneenä valitettavasti joudun esittämään eriävän mielipiteen Kirsin kanssa - lapsi tokenee aikaerosta viikossa-kahdessa... Ei ainakaan aikuista nopeammin.

    Mut siis varsinaisesti tulin sanomaan, et OMG te lähditte sinne kolmen lapsen lapsenvahdiksi! Tää pikku detalji on multa jäänyt aiemmin huomaamatta. Olette kyllä ihan käsittämättömän hull eiku reippaita!

    Mahtavaa loppumatkaa, toivottavasti käänne parempaan on nyt koettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, omg nimenomaan!!! Periaatteessa aikaero on selätetty, mutta Ykkösellä on kyllä ihan maailman pahin uhma menossa, että ehkä sitä vieläkin vähän väsyttää. Sais loppua jo kohta.

      Poista
    2. Ja siis "pari kertaa"?? Mitä vikaa sussa on??

      Poista
    3. "Kyllä lapsen kanssa voi jatkaa ihan samanlaista elämää kuin ennenkin", kato.

      Mut joo, lapsen, yksikössä. Esikoinen kiersi pienenä maailmaa (työmatkailimme koko perhe), pikkusiskon pienet töpöjalat eivät ole lentokoneeseen astuneet...

      Poista
    4. Okei, tehdaan myonnytys. Tosin toi kolmen lapsen politikka heittaa sut sujuvasti takaisin hullujen puolelle...:)

      Poista
  4. Hei makee blogi löytyi ja pamautin lukijaksi samantien. Mielenkiinnolla seurailen tätä matkakertomusta, enkä ole vielä saanut kokonaiskuvaa kuinka pitkä reissu teillä olikaan/onkaan? Jatkan blogin lukemista mutten nyt ehdi lukea enempää, mutta kiva oli löytää tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, tervetuloa! :) Kolme viikkoa me ollaan taalla nyt oltu ja nyt yolla lahto kotiin :/

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.