Projekti Ranka!

torstai 14. maaliskuuta 2013 Valeäiti 15 Kommenttia

No nyt sitä treeniasiaa, vihdoinkin. Lupaamaani kirjoitustulvaan on tullut merkittävä hidaste, kun ensimmäisen treenikerran jälkeen sain heti flunssan, joka pakotti saman tien treenitaukoon. Ennen kuin edes aloitinkaan. Mutta nyt on flunssat selätetty ja treenipäiväkirjassakin on jo neljä merkintää, joten on oiva aika aloittaa tämän projektin dokumentointi. Tulossa on varmasti pitkä teksti, joten hae jokin hyvä (proteiinipitoinen) välipala ja ota mukava asento.

Mikä ihmeen Projekti Ranka (tunnetaan jatkossa nimellä PR)
Minä olen entinen pakotettu urheilija, myöhempien aikojen väkisinlaihduttaja ja lopulta mukavuudenhaluinen, tyhjiin imetty, lihakseton tikku. Olen pelannut tosissani korista, ratsastanut hevosia, vähän tanssinut, käynyt jopa pesismatsissa pelipaita päällä, kickboxannut, juossut pari puolimaratonia ja vetänyt salilla niitä saakelin kyykkyjä. Vihannut lähes joka hetkeä. Peilissä on näkynyt lihava ja laiha, mutta lähes aina lihakseton ja selkävammainen sohvaperuna. Urheileminen on aina ollut suoritus muiden joukossa, ei oma nautintonsa sinänsä (toki yleensä se on sitten lopulta ihan kivaa, mutta lähteminenhän on tuskaa ja ponnistelu on vähän tylsää). Olen tehnyt sitä koska on pakko. Tähän en usko tulevan ihan nopeasti muutosta, urheilu on musta kivaa silloin kun se on jotain kivaa (kuten katukoris) tai tavoitteellista (kuten jokin ihan uusi laji jossa oppii hurjasti). Nykyiseen elämäntilanteeseeni, muotooni ja rankaani sopisi kuitenkin parhaiten sali, joten annetaan sille vielä uusi mahdollisuus.

Niin ja se lenkkeily, sitäkin inhoan. Joten hieman itsekin ihmettelen, miksi oikein anelemalla anelin ja siten pääsin siihen hulluun kymmenen mutsibloggaajan ryhmään, joka tulevana toukokuuna muuttuu porukalla liilaksi Naisten Kympin reitin mukaisesti. En tiedä mistä tämä aivopieru ilmestyi, mutta sen muuttumista hieksi, tuskaksi ja rakoiksi voitte seurata sekä täällä Valeäidin puolella Mutsien Kymppi -tunnisteiden alla, että siellä Vuoden Mutsin puolella. Tämä tulee vielä päättymään julmetun kiusallisesti, kiusallisen julkisesti, veikkaan.

Ulkonäöllisestikin olisi vähän korjattavaa ja etenkin ihan fysiikan puolella. Koska imetykset ovat vetäneet koko kroppani about tyhjäksi, ensimmäistä kertaa elämässäni paino ei ole ongelma. Tai on se vähän, sillä sitä on liian vähän. Olen tyhjä luusäkki, ihan oikeasti. Nyt siis sitä lihasta, muotoa, voimaa! Suurin ongelmani on kuitenkin tuo selkä, kaiken pahan alku ja juuri. Se elää ihan omaa elämäänsä, niksahtaa välillä ollakseen hetken tai viikon aivan saatanan kipeä (pardon), kunnes yhtäkkiä taas onkin ok. Selässä ei ole rakennevikaa sinänsä, ongelmana on yliliikkuvat nivelet joita ystävälliset mammahormonimme ovat pahentaneet. Ratkaisu tähän olisi luonnollisesti hyvä lihaksisto ja liikunnalliset elämäntavat. Pah. Otetaan siis lähtökohtaisesti tämän projektin tavoitteeksi ranka, ja sen saattaminen sellaiseen kuntoon, ettei töihinpaluu tarkoitakaan automaattisesti myös migreenin paluuta.

Miten ja kuka:
Perusteellisen googlettamisen ja suositusten kysymisten jälkeen on Insinöörin lahjaraha roudattu Optimal Performance -nimiseen lafkaan. Sieltä sain natsikseni ja avukseni mukavan Emman, PT:n, jonka kanssa olemme nyt kerran treffanneet ruokavalion / kehonkoostumuksen merkeissä, kerran Emman tekemät ohjelmat läpikäyden ja nyt tänään ensimmäistä kertaa yhdessä treenaten. Tämän päivän perusteella en tosin ehkä tykkääkään Emmasta niin paljon, veikkaan että huomenna vielä vähemmän.

Emman kanssa nyt kuitenkin treenataan ainakin kymmenen yhteisen treenikerran verran, siinä välissä vaihdetaan pari kertaa ehkä saliohjelmaa ja mietitään muutenkin miten homma toimisi hyvin. Kaiken lähtkohtana olisi kuulemma hyvät yöunet, vähintään seitsemän ja puoli tuntia yössä. Motherfuc...unohdetaan tämä. Emma neuvoo kuitenkin myös sekä ruokavalion että treenien suhteen, joten niiden ympärille tämä homma sitten rakentuukin.

Ruokavalio: 
Okei, olen huono asiakas tässä. Olen sokerisyöppö, syön liian vähän ja tiedän aivan liikaa. Laihdutushistoriani ansiosta (-16 todella tarpeetonta kiloa joskus kauan ennen lapsia, pakko saada edes vähän sillä pröystäillä) osaan ulkoa kalori-, hiilari- ja proteiinimääriä eri ruoka-aineista, mutta en silti syö riittävästi kuituja, kasviksia, proteiinia enkä varmaan edes rasvoja. Tämän kaiken tiesinkin jo lähtiessäni. Yhden päivän raadollisen rehellisen ruokapäiväkirjan perusteella sain kuitenkin vain kaksi neuvoa: Lisää proteiinia, lisää vettä. Jes, tähän mä ehkä pystyn! Isot propsit siitä, että OP:lla ymmärretään pienten askelien merkitys. Koko elämää on turha yrittää samalla istunnolla muuttaa, lähdetään pienistä (positiivisista) muutoksista, joista tehdään vähitellen tapa. Niinpä minä saan vielä syödä karkkini ja pullani (sitäpaitsi kuulemma olen todennäköisesti sellainen, jolle hiilarit sopii hyvin! hur-rraaaaa!!!),  kunhan saisin sitä ruoan määrää etenkin protskupuolella lisättyä. Ruokavalion suhteen tuli monta muutakin tärkeää pientä juttua, kuten vinkki siitä että magnesium voi parantaa unen laatua. Se kuulemma diibadaabaduuba ja sitten nönnönnöö, jonka ansiosta lyhyetkin unen pätkät voi olla parempia. Kelatkaa! Kyllä mä tohon uskon, noin hyvin perusteltuna! En ole tietenkään vielä saanut sitä ostettua, mutta aion.

Muita vinkkejä tai pieniä muutoksia oli palautusjuoma treenien jälkeen, joka on kyllä hiukan musta vielä kiusallista kun näytän siltä, että kaadun vaan sen törtsän voimasta. Mutta ehkä musta vielä bodari tehdään, joten juon kiltisti tuon typerästi nimetyn, ruman ja pahanmakuisen juomani.






Treenit:



Emma on tehnyt ihan vain minun kiusakseni kaksi saliohjelmaa, jotka olen nyt ehtinyt itsenäisesti treenata kahdesti. Kysyin aluksi heti, kuinka usein salilla pitäisi käydä. Vastaus oli raadollinen: "no jos nyt lähdetään siitä, että se on nyt nolla kertaa viikossa, niin tähdättäiskö vaikka edes yhteen." Kiitti! No mutta, oikeasti tähdätään 2-3 salikertaan viikossa, ja lisäksi käyn tiistaisin samaan aikaan Ykkösen kanssa tanssitunnilla. Ai niin, sitä saakelin juoksuakin piti johonkin väliin tuupata...Hyvin pian huomataankin, että tämä yhtälö, etenkin töihinpaluuseen yhdistettynä, tarkoittaa kalenterinäkymänä tätä: 

Y-Ö-K.

Edistyminen: 
Tätä pitäisi tulla. Ja sitten siitä voisi tänne raportoida. En aio laittaa teille mitään lähtökuvia tai varsinkaan -mittoja, koska niistä ei vaan seuraa mitään hyvää. En halua, että yksikään valmiiksi kehonkuvansa kanssa kamppaileva vertailee minun mittoja omiinsa ja tekee niistä jotain johtopäätöksiä. Aion kuitenkin ottaa itsestäni jotkut mitat nyt ihan lähipäivinä lähtötasoksi, ja jatkossa voin kirjata tänne (toivottavasti) ilmaantuneet muutokset. Lisäksi tietenkin treenifiiliksiä, viikottaista seurantaa ja ne kaikki sadat repsahdukset olisi syytä kirjata. 

Hetkessä räpsäisty after workout glow kotipuntin kera.
Huomattaisin, että käsivarteni ei valitettavasti
oikeasti ole  edes noin paksu.
Vielä on aika monta taljavetoa tehtävänä.
Teen kokeeksi heti tämän postauksen perään yhden "normaalin viikkopostauksen", jotta saan tuntumaa siihen, mitä kaikkea haluan tänne kirjoittaa. Ja tietenkin siihen, mitä te haluatte lukea, joten antakaahan kuulua. Tästä se lähtee!

No nyt sitä treeniasiaa, vihdoinkin. Lupaamaani kirjoitustulvaan on tullut merkittävä hidaste, kun ensimmäisen treenikerran jälkeen sain het...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. Oletko lukenut Kaisa Jaakkolan kirjat hormonidieetti, ja ennen kaikkea se hormonitasapaino. Luin itse molemmat ja mm. se magnesium on muuttanut iltaohjelmaani. Monia hyviä pointteja ja kävin pari kk sitten Kaisan luennolla.

    Onnea projektiisi!

    Täällä pudotellaan liikakiloja ja koitetaan palata rakkaan liikuntaharrastuksen pariin. Saliohjelman saan ensi viikolla enkä malta odottaa :) Mies kun on työttömänä niin toistaiseksi ehdin reenata uudella kuntokeskuksellani ihanien lajien parissa lähes joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukavan sekava kommentti :D

      Poista
    2. No siis en ole, vaikka koko Optimal Performancehan on Kaisan oma firma :) tarkoituksena olisi toki jossain vaiheessa. Kiitos tsempistä ja sinne kans!

      Poista
  2. Hei jes, sä oot pelannu pesistä :D Ootko kokeillu pilatesta selkävaivoihin? Se on lisäksi ihanan rentouttavaa, kun ei koko ajan joku (ohjaaja tai lapset) huuda täysillä. Sulla näyttäis ihan selvästi olevan pilateksen mentävä aukko tuossa aikataulussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä vähän, ja joogaa kans. Niiden ongelma on se niiden perusluonne, mä en meinaa kestää noita rauhallisia ja hengellisiä lajeja. Ja Pilateksessa on tosi monta liikettä jotka sattuu selkään, vaikka muuten tekiskin hyvää (selkä ei voi mennä yhtään notkolle). Mä oon niin kärsimätön etten jaksa mitään missä pitää tehdä hitaasti :D tossa saliohjelmassa kärsin kovasti kun pitäisi aina tehdä palautukset hiiiiitaaaasti. mä haluan rykiä ne 12 toistoa samantien ja sitte saunaan :D

      Poista
  3. Se on muuten aivan sääntö että kun alat urheilemaan uudestaan niin ihan varmasti sairastut samointein. Varsinkin silloin kun on sellanen "nonyreenataan"-olo ja motivaatio ja puhkuu vaan sitä liikuntaa.

    VastaaPoista
  4. Palautusjuomana maito on hyvää ja halpaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pah. En kanna enää yhtään enempää maitoa tähän talouteen :)

      Poista
  5. ihan mielenkiinnosta, kun mulla on sama tavoite (=kasvattaa lihasta, ja sitä oon PT:n ohjauksessa yrittänytkin jo muutaman kuukauden ilman mitään edistymistä), millaisia painoja sun treineri on ohjelmiin laittanu? Kyykkä kilot? Penkkipunnerrus? Maastaveto? Itsellä olo on niin säälittävä olo kun painot lisääntyy mut mitään lihasta ei näy. Kuulemma se onkin vaikeeta kasvattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vitsi kun se ei suostunut laittaa mitään painoja kun "se on niin yksilöllistä" ja nyt mun pitäis ite ne ettiä. Meinaan kyllä katsoa ne sen kanssa kaikki, koska esim askelkyykyt tein ensin ite 5kg käsipainoilla ja nyt viimeks tehtiinkin sitten 10kg painoilla. laitan aina aivan liian vähän. Toisaalta nyt on vasta niin alku menossa, että monessa liikkeessä (kuten maastaveto) ei edes ole painoja kun yritän ensin saada tekniikat kohdilleen ja kropan tottumaan niihin.

      Massakausi nyt vaan kummallekin päälle! :)

      Poista
    2. Mä säälittävästi penkkipunnerran 20kg sen noin 10-12 toistoo, 25kg:lla meneekin sit ehkä vaan x6... Kyykkyä 40-45kg (ei askel-, vaan se pyllistyskyykky), maastaveto 50kg, ja näpit on ne joista ensimmäisenä pettää. Lisäks ohjelmaan kuuluisi leuanvetoja kuminauhan kanssa, soutua jossain 45 (tai jotain) asteen kulmassa, punnerruksia jossain kulmassa, ja tosi vaikee noista määritellä sitä omaa tasoa. Mut noin niinku aloittelijareferenssinä, ja jo 3kk noita harjoitelleena... (prodejuoma kassissa ja puol purkkii rahkaa söin just)

      Poista
    3. Siis mullahan ei kato noissa "isoissa liikkeissä" oo ees mitään painoja vielä! pelkästään se tanko saa mut heilumaan...

      Poista
  6. Mielenkiinnolla seuraan! Olen itse myös yliliikkuvat nivelet omaava ja hoikan puoleinen. Itse löydän ilon useastakin liikunnasta, mutta ongelma piilee tässä: minua kiinnostaa ainoastaan aerobinen treeni. Hiihto, juoksu, uinti, tanssi (no siinä tulee lihaskuntoa, mutta ei mitään bodausta kyllä ole). Tästä johtuen tukilihaksisto ei ole siinä kunnossa, missä sen pitäisi olla. Lantio paukkuu paikoiltaan kun jaloista ja selästä puuttuu tarvittavaa lihasvoimaa ja niskat jumittavat kun retkotan päätänikin miten sattuu. Nyt alkaa siis valkenemaan, että jos aion kävellä vielä kuusikymppisenä, tulisi rakentaa jotain lihaksistoakin. Jos sinua seuraamalla saisin voitettua punttisali-inhopelkoni, ja uskaltautuisin jossain vaiheessa minäkin! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on just se munkin ongelma, tykkään tanssista ja kaikista muista tikkulajeista. Ei ole paljon lihakseia hoitavia lempilajeja löytynyt. Tsempataan toinen toisiamme, eikö? :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.