Deitit itseni kanssa - parasta ikinä

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015 Valeäiti 12 Kommenttia







Sori vaan Insinööri, mutta minä olin kyllä eilen elämäni parhailla deiteillä. Heitin lapset hoitoon*, kävin kaverin luona väkisin kylässä ja kello 19.28 ne sitten alkoi. Deitit itseni kanssa. En heti alkuun tiennyt mitä tehdä yksin, omassa rauhassani. Päätin heti, että en ainakaan helvetti siivoa. Herään huomenna vaikka kuudelta jos on pakko, mutta tänään en. Teen vain sellaisia asioita, joita haluan tehdä. 

No, en halunnut käydä suihkussa. Ei tehnyt mieli meikata. Halusin ulos. 

Laitoin urheiluvaatteet päälle, heitin taskuun avaimet ja vähän rahaa ja tein suunnitelman: menen kokeilemaan suppailua ja sitten menen Umeshuun yksin syömään. Jännitti ihan helvetisti. Olisikin ollut taskumatti. Tai neilikka, jota vilautella lautavuokraamon tyypille. 

Niin siinä kuitenkin kävi että tulin, näin, voitin. Taisin riisua kotona päivävaatteideni lisäksi vihdoinkin ne kymmenet omat roolit, joita päivittäin vetelen. En ollut kenenkään äiti, vaimo, sisko, konsultti, vierustoveri tai ystävä vaan olin vain Minä. Sillä Minällä oli monta mielitekoa, ja just sopivasti aikaa käsissään. 

Minä kävi suppailemassa, eli istumassa yksinään keskellä Töölönlahtea kun ei huvittanut meloa. Minä itki vähän siellä lahdella, puhtaasta ilosta. Minä käveli märillä lahkeillaan hitaasti (koska Minän ei tarvinnut nyt olla urheilusuorittamassa) kohti Umeshua ja valitsi itselleen paikan baaritiskiltä. Se luki kirjaa**, vaklasi kokkeja puuhissan, tilasi just niin paljon sushia kun mieli teki (paljon) ja joi viiniä kysymättä lupaa. Minä oli tosi tyytyväinen. Se huomasi, että on ihan sairaan siistiä kun voi olla vain yksin, eikä tarvitse ajatella ketään muuta edes skoolauksen verran. Sen kuin vain juo. 

Lopulta Minä käveli sopivassa minihiprakassa yksin kotiin, lahkeet edelleen märkinä, meni sohvalle yksinään haisemaan, söi salmiakkia suoraan pussista ja katseli Suitsia kunnes melkein nukahti sohvalle. Niin monella tavalla niin täydellinen ilta. Täydellinen vapautus kenenkään muun kuin itsensä miellyttämisestä, edes vahingossa. 

Ja mitä opin? Yksin on kivaa. Just niin kivaa kuin mihin Lauran loistava kolumni innostikin. Ja että se Minä on ihan tosi nasta tyyppi, joka osaa kyllä trendikkäästi SUPpailla, mutta että se mieluummin istuu hiljaa paikallaan keskellä Helsinkiä veden liplattaessa laudan alla.  

Tälle deitille neljä tähteä ja vahva suositus jatkoon. 

* Tätä edelsi yksi venähtänyt nillkka (Kakkonen) ja yksi huonon omatunnon omaava äiti (minä) mutta ihan hyvinhän meillä kaikilla silti meni. Paitsi että tämän laiminlyönnin hedelmät poimittiin tänään, ja se olisikin ihan oma kirjoituksensa se.
** Liinalle tiedoksi että Polaris on luisumassa kohti jokaisen äänikrijan tuomiota: ihan kiva mutta en oikein meinaa jaksaa keskittyä. Vahva 8?

Lomahaasteesta päivä 22/30 suoritettu. Haasteessa kirjoitan loman aikana (3.8. saakka) vähintään yhden kirjoituksen per päivä.


Sori vaan Insinööri, mutta minä olin kyllä eilen elämäni parhailla deiteillä. Heitin lapset hoitoon*, kävin kaverin lu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Nuo huutaa aamupalaa, mutta oli pakko tulla sanomaan että tykkään tykkään tykkään! Yksinolo ja oma seura on parasta maailmassa, just siksi että voi olla vaan Minä, kaikessa kamaluudessaan. Nyt mullekkin iski kauhea Minä-ikävä!

    VastaaPoista
  2. Mä olisin voinut valita aivan samoja juttuja, kuulosti aivan täydelliseltä päivältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi tosi hyvä ilta. Ihanaa.

      Poista
  3. Niin ihanaa! Mä vietin just perjantaina päivää itseni kanssa. Kävin pienellä patikoinnilla kansallispuistossa ja kyläilin ystävättären luona. Yötä en ollut poissa (vaikka laavuyö olis varmaan ollut kokemus sekin!) mutta tuo päiväkin teki hyvää ja tuli tarpeeseen. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen pieni hetki tekee hyvää! Mä niin alan tehdä tätä useammin.

      Poista
  4. Treffit yksin on huippua! Repäisin muutama viikko sitten ja lähdin yksin yön yli retkelle entiseen opiskelukaupunkiin junalla. En tavannut ketään, kiertelin yksin nostalgisia paikkoja ja kävin taidenäyttelyssä, söin ja join hyvässä italialaisessa ravintolassa ja lopuksi kävin vielä vanhassa kamtapaikassa yksillä ennen yötä hotellissa.
    Ei edes tuntunut niin oudolta yksin ravintolassa syöminen kuin olin pelännyt -ja kännykästäkin oli akku loppu koska olin kuunnellut koko junamatkan kerrankin lempibiisejäni eikä Robinia :D
    Suosittelen kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo että, vedit nyt kyllä pajatson tyhjäksi! Kova veto, teen joskus perässä!!

      Poista
  5. Nyt voi paeta hyvällä syyllä metsään (muka mustikkaan). Etsiä hyvä paikka puun alta ja heittää pitkäkseen; kuunnella tuulta. Ja kerätä niitä mustikoita just sen verran kuin yhteen piirakkaan tarvitsee. Toimii yllättävän hyvin lastenkin kanssa; meillä ei jakseta tapella metsässä, jostain syystä. Eikä ne halua mitään erityistä tekemistäkään, etsivät omia aarteita ja mutsi saa hengähtää hetken (huutamiselta ja kaaoksen hallinnalta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan! Mutta mennään myös yksin välillä :)

      Poista
  6. Voi tsiisös. Naputtelen sitten kommenttini kolmannen kerran kun en ekasta katoamisesta muka-viisastuneena saanut kuitenkaan edellistä (siis toista) vuodatusta kopioitua... No onneksi voin tehdä just nyt mitä haluan. Ainoastaan tuo agendan ensimmäinen kohta kärsii hieman...

    Eli. Minä olen repäisemässä just nyt. Matkalla asemalle vielä pähkäilin, onko tämä nyt kuitenkin aivan älytöntä ja pitäisikö sittenkin palata perheen iloksi (?) kotiin. (Niin suureksi iloksi kuin vaan liian pitkään ilman omaa aikaa ollut hermokimppukotiäiti voi olla.) Sitten muistin tämän tekstisi ja lukaisin linkittäämäsi kolumnin. Jes!

    Nyt olen matkalla pienelle paikkakunnalle missä en ole koskaan käynyt. Oikeastaan pitäisi katsoa kartasta, missä oikein menen. Agendallani on lukea kirja, jonka olen sen ilmestymisestä asti halunnut lukea. Julkaisuvuosi on 2012, lapseni ovat syntyneet edellisenä ja seuraavana vuonna. Sitten aion punata huulet ja laittaa korkokengät (!) jalkaan. Aion tanssia ja laulaa naama hangon keksiä mukaellen lempibändini kanssa heidän keikkansa alusta loppuun niin, että kun kömmin ko paikkakunnan toisesta hotellista varaamaani huoneeseen, naamaani sattuu.

    Jätin mainitsematta wc- ja suihkukäynnit ylhäisessä yksinäisyydessäni, sekä yksinäisen yön. Sushia tuskin tulen saamaan, mutta abc-aseman pasta-ateria käyköön juhla-ateriasta. Jos jonkun kanssa sattuisin retkeni aikana keskustelemaan, voin halutessani olla vain minä. Voin jutella vaikka musiikista tai matkustelusta perhe-remppa-arki -sanaston sijaan. Wu-huu ja hitto että jännittää!

    Näin ensimmäisen (siis kolmannen) kommentoinnin päätteeksi haluan sanoa kiitos tärkeistä ja viihdyttävistä teksteistäsi, osa on ollut kultaakin kalliimpia.

    Satunnainen lukijasi Äs päättää avautumisensa tähän.

    VastaaPoista
  7. Voi että! Et tiedäkään minkälaisia kultaa tälläiset kommentit ovat! Ihan mieletöntä tietää, että omat hassut höpötykset voivat saada aikaan vaikka sen että rohkaisee jonkun lähtemään yksin keikalle (!) tai kertomaan omist vaikeista hetkistä lasten kanssa. Nää on oikeasti ne hetket kun muistan, miksi tätä blogia vielä kirjoitan. Siis kiitos sinulle, iso kiitos.

    Ja sitten HUH minkälaisella reissulle olet itsesi kanssa lähtenyt! Isosti nostan hattua, en varmaan ikinä tule pystymään tohon. Vau. Toivon sulle ihan super ihanaa reissua, ja että niitä tulee vielä monta lisää!

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.