51 v***n pitkään minuuttia

maanantai 21. syyskuuta 2015 Valeäiti 33 Kommenttia

No hei vaan maailma, ei olla hetkeen juteltu. Se varmaan johtuu siitä, että olen päivittäin käyttänyt noin tunnin maailman vihaamiseen. Tai ainakin meidän tarhamatkan vihaamiseen.

Annan heti yhden myönnytyksen: sopivia bussilinjoja on kaksi ja niitä menee usein.

Siihen ne hyvät puolet jääkin.

Menomatkalla on kävelyä 400 + 100m. Kotimatkalla kävelyä on 300 + 300m. Aikaa näihin kävelyihin ja yhteen räkäiseen viiden minsan bussimatkaan kuluu noin 50 minuuttia suuntaansa. Siitä ajasta arviolta 36 minuuttia minä kihisen turhautumisesta, epämukavuudesta (selkäkipu / kylmä / vessahätä) tai vaan jostain kiireestä (palaveriin / syömään / sinne vessaan / elämään saakeli) ja erittäin usein siitä ajasta noin 15 minuuttia menee välittömään riitelyyn lasten kanssa.

Kun ihan oikeasti. Ihan aikuisten helvetin oikeasti. Joo joo mä tiedän että aikuinen tekee kiireen. Joo joo mä tiedän että pitäisi vaan lähteä aiemmin ja yrittää positiivisen kautta. Mutta voi vittu. Kun jokaista kivenkoloa pitää tutkia. Kun yksikään suojatie ei voi mennä loppuun asti käsi kädessä. Kun sitä kiipeilytelinettä ei voi ikinä, ei yhtenäkään päivänä jättää rauhaan tai edes poistua siitä viidennen pyynnön jälkeen. Ja kun tästä kaikesta iso osa on ihan aidosti puhdasta kiusantekoa, rajojen koettelemista. Niiden löytämistä myös, ainakin mulle.

Ja nyt ei edes puhuta siitä vaaterumbasta, aamupalan pakottamisesta, sängystä ylös repimisestä tai joka päivä tekemättä jäävästä hammaspesusta. Vaan siitä saamarin kävelemisestä. Vain se hiton matka yksinään saa mut hulluksi.

Tämä teksti saattaa olla vähän kiukkuinen. Saattaa olla, että tänään hiertää joku muukin. Vaikka toki tahdon uskoa että on normaalia itkeä silkasta ärtymyksestä päivän 51 minuuttia kestäneen ilon jälkeen. Onhan?

Neuvoja?

No hei vaan maailma, ei olla hetkeen juteltu. Se varmaan johtuu siitä, että olen päivittäin käyttänyt noin tunnin maailman vihaamiseen. Tai ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

33 kommenttia :

  1. En osaa neuvoa, mutta jään odottamaan, josko joku osaisi. Täällä myös nyt joku 5vee ihkukausi, joka tarha-aamu tulee jostain asiasta kiukkuvinkuna. Esim. tänään kolme mahista laittaa saappaat jalkaan, mutta ei, sitten lapsi kainaloon ja autoon ja saappaat takakonttiin, loppumatka meni huutoa kunnellessa "Haluuuu saaapppaaaaattttt!". Ei auta selittäminen, ei etukäteen puhuminen. Joka freaking aamu jostain asiasta kiljutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, oikein perinteinen "seuraan" kommentti :D Toivotaan että säkin saat täältä jotain vinkkejä! :)

      Poista
  2. Jos lapset on yhtään kirjojen perään niin kokeile tätä: Laukkuun mukaan muutama pikkukirja (niitä vihkomaisia lärpäkkeitä joita saa 2 eurolla vaikka ärrältä). Jos matka sujuu hyvin niin perillä luetaan yksi. Kirjan lukemiseen menee n. minuutti kun valitsee sopivan vähätekstisiä.

    Tämä on meillä käytössä hampaanpesussa 3-vuotiaalla ja yhtään kiukkua ei ole tullut sen jälkeen, ainakin kuukausi on menty näin. Tarrataulu ei riittänyt porkkanaksi mutta lukeminen on tarpeeksi houkutteleva palkinto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tää on tosi hyvä vinkki! Voisi kokeilla!

      Poista
  3. Laita ne rattaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on ne niissäkin ollut, ehkä tähän on nyt just syynä se että yritetään vähän niistä päästä pois. Kun jotenkin ajattelisin että ton ikäisten kyllä soisi jo kävellä ton matkan, etenkin kun tietää ettei siinä nyt ihan oikeasti mistään voimista ole kyse. Samat valittajat kun jaksaa ton kävelyn päätteeksi kiipeillä tunnin kallioilla. Mutta ehkä tässä kannattaisi olla armollisempi itselleen ja valita helpompi reitti. Tänäänkin meni sitten rattailla :)

      Poista
  4. Itse raahaan, tai siis krhm kädestä vieden opastan.. tiettyyn rajaan asti (ja yritän toki kiinnittää huomiota kaikenlaisiin juttuihin, juttelen muuten vaan mukavia, yritän unohtaa kiireen jne) ja sen jälkeen vaan kannan. Tympeää hommaa mutta mulla ei todellakaan ole aikaa kuluttaa matkoihin noin paljon aikaa kuin sulla (minuuttiaikataulutettu elämä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun tässä tää ongelma just on: mä en voi kantaa. Selkä hajoaa. Yksi vielä jotenkin menisi mutta heti jos yhden ottaa hetkeksikääna lkaa toisen huuto. Ja yleensä en vaan voi. Toki niinä päivinä kun meilläkin on minuuttaikataulu (niitäkin on) niin ollaan rattailla tai autolla liikenteessä. Olisi vaan mukava opetella tätä itsenäistäkin matkan tekoa.

      Poista
  5. Mä ehdottaisin kanssa rattaita. Hankit sellaiset joiden katoaminen päiväkodin pihalta ei harmita. Toinen kävelee, toinen kyydissä, tai sylikkäin kyydissä jos ei onnaa muuten 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rattaissa ne tosiaan onkin jo paljon matkannut, mutta siinä tupppaa käymään niin kuin Liina tossa alla ennustaakin, ettei ne suostu enää mitenkään kävelemään. Musta se kävely olisi kuitenkin ihan suotava taito :)

      Poista
  6. Mä en laittais rattaisiin. Sitä kiroaa viimeistään sitten kun joskus pitäis oikeasti kävellä mutta skidit on tottuneet palveluun. (Kokemukseni ja vakaan uskomukseni mukaan mistä tahansa tuollaisesta tulee 13 sekunnissa saavutettu etu, jota puolustetaan raivolla, josta ay-liike olisi kade.)

    En kyllä oikein osaa neuvoakaan. Mutta ärtymys- ja turhautumisitkun tunnistan ja siinä symppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin. samaa mieltä ja kiitos tsempeistä :)

      Poista
  7. palkinto: jos aamut menee kivasti, iltapäivällä jäädään vähäksi aikaa leikkimään. (tosin äidille kantsii varata pieni eväs ettei tule kiukku.) Itse olen alkanut kantaa omenaa laukussa, jonka voin järsiä kun tulee se tunne.. Mut kyllä korpee, kun pikku juttuihin pitää käyttää paljon aikaa kuten vaikkapa ekaluokkalaisen tytön vaatteiden valinta - helposti about 50 min. ja oho si on kiire. p.s. ei rattaita. voi käydä ettet mahdu bussiin ja sit ketuttaa viel enempi. Trust me.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kolmevuotias ei vielä taivu palkintoihin (muisti liian lyhyt) ja viisivuotiaankin on vaikea ymmärtää ettei saa asioita jos toimii huonosti. ollaan selvästi oltu huonoja tässä johdonmukaisen palkitsemisen opöettamisessa. Mut toi mun kiukku pitäisi kyllä taklata pois :D

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Hmmm, ehkä? Tosin näen jo sen kun kannan sitten valittavaa lasta ja sen potkulautaa. hmm..

      Poista
  9. Potkulauta voisi olla tosiaan ihan hyvä vaihtoehto. Oi mutsi -blogissa oli keväällä hyvä juttu laudoista. http://oimutsimutsi.bellablogit.fi/2015/08/26/potkulauta-joka-pelasti-kesan/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou. Mulla on jo ihan sormi tilausnapilla. Ykkönen on pyytänyt potkulautaa synttärilahjalsi, ehkä se saa sen sit vähän etukäteen.

      Poista
  10. Fiil juu.

    Meillä ratkaisu on yleensä non-stoppina keskustelu. Aiheena oktonautit, dinosaurukset, mistä maito tulee, milloin on aikuinen tai mikä ikinä nyt onkaan just sinä päivänä kiinnostavaa. Lasten mielestä kiinnostavaa. Ne ei halua missata mitään mitä kerrotaan, joten ne sinnittelee vaikka missä vauhdissa.

    Ei tiettykään toimi aina. Niinku ei mikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään ei toimi aina, tai ei koskaan :D :D Ainoa joka takuuvarmasti ei koskaan toimi, on huutaminen ja suuttuminen. Done that.

      Poista
  11. Tajusin just, että meidän 8v+6v elämä on jo helpompaa (miinus ne kuvaamasi kaikki aamukänkät, mutta silti) kuin taannoin. Kiitos. Kyllä sä selviät. T. tiskari

    VastaaPoista
  12. Rusina- aski jonka saa vasta linja-autossa/ Viinirypäleitä/ Banaani...joku porkkana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOo mä luulen että aletaan syömään aamiainen bussissa. Toimi hyvin tänään.

      Poista
  13. Sympatiseeraan!
    AEL (= Ajalla Ennen Lapsia) sitä ei vaan tajunnut kuinka ihan perusjuttuihin voi mennä niin ketunketunketun kauan! Vaikka kuinka lahjoisi, uhkaisi ja kiristäisi. T. Pinna kireellä joka fakingladin päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyyyyyllä. Lähdetäänkö ulos? 25min. Käydäänkö kaupassa? 2h. Mennään pesemään kädet. 10min ja kolme mustelmaa.

      Poista
  14. Potkulauta tai hassukävely. Eli "jaksatkos juosta tuohon tolpalle" ja, no, hassukävely.

    Ja pidetään ne keuhkot ja sydän kunnossa jookosta kookosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potkulautaa tai pyörää ehdottelen minäkin. Meidän 3,5v on niin innostunut pyöräilystä, että matka menee nopeasti sen kanssa, niin että itse poljen omallani samaan aikaan. Kävellen sitä aikaa aiemmin tuhraantui tai hermot meni alle puolen kilometrin matkalla aamulla joka kerta, paitsi kun kannoin repulla tarhaan aamulla ja jatkoin itse bussilla eteenpäin.

      Poista
  15. Minäkin komppaan potkulautaa. Omalla pojalla on "en kävele"-vaihe ja tykkää potkulaudasta. En ole hankkinut toistaiseksi ihan siksi, että "sitten ne eivät ikinä opi kävelemään pitkään"...no eihän ne nytkään :)

    (Edellinen kommentti tuntui häviävän joten voi tulla kaksi samanlaista.)

    VastaaPoista
  16. Auto. En kehtaa kellekään sanoa, että me mennään 400m autolla. Ja auto takasin halliin ja julkisilla töihin. Ei löydy perusteluita enää itsellenikään, paitsi että en ole varma, voisinko aamuhorkassani taata lapsen turvallisuuden, kun jo 10m välimatka mahdollistaa karkuun pääsyn. Kiva että juoksee lujaa, mutta ei juokse sinne, minne pitäisi, eikä välitä liikenteestä tuon taivaallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa. Antaa lisää toivoa mun "kaksi autoa keskustassa" toiveelle :D

      Poista
  17. Potkulaudat hankittiin ja ne on ihan ykköset!! Kiitos näistä siis :)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.